Keinoja kansanvallan tuhoamiseksi Osa I

 

Vaalirahoitus on rikkaiden hupia eli kuinka ehdokas ostetaan.

Varoitus!! – Tämä juttu jatkaa yhteiskuntapoliittista linjaa. Tämä saattaa olla jostain ihmispolosta tylsää. Vähän niin kuin jalkapallo on minusta tylsää ja tyhjää. Mutta aina ei voi voittaa. Ihmispoloja olemme kai kaikki.

Demokratia on huonoista järjestelmistä paras

Demokratia on pääosin oikein hyvä ja mukava asia, mutta systeemiin on jäänyt monta ns. valuvikaa. Demokratia helposti taantuu plutokratiaa muistuttavaksi oligarkiaksi. On liian helppoa ostaa ehdokas. On myös aivan liian helppo manipuloida tarkkaamatonta äänestäjää. Politiikan mädättämiskikkoja löytyy helposti monta muutakin. Ne ovat yhtä tehokkaita ellei jopa tehokkaampia kansanvallan tuhoja.

Helpoin tapa lahottaa demokratia on tietysti ostaa ehdokkaat ja/tai äänestäjien äänet. Ehdokkaiden ostaminen on vanha ja hyväksi havaittu systeemi. Vaalirahoitus ei ole vastikkeetonta. Rahalle vastapalvelus on itsestäänselvyys. Ulkomailla mainioita esimerkkejä ehdokkaiden ostosta on useita; Huippuina länsimaisen demokratian kaksi mustaa lammasta eli USA ja Italia.

Ehdokkaiden ostaminen

1. USA

USA:n presidentinvaalit on poikkeuksetta voittanut ehdokas, jolla on suurin vaalikassa. Presidentti B. Obama kylläkin keräsi vaalikassansa osin epätavallisesti tavallisilta ihmisiltä pienen pieninä puroina. Hänen vaalikassansa oli ja on kaikkien aikojen suurin.

Mutta ennen kaikkea USA:n Kongressin jäseniä pidetään yleisesti “ostettuina “ miehinä ja naisina. USA:ssa kaikki valtiolliset ja osavaltiolliset vaalit on hyvin kalliita. Rikkailla yksityishenkilöillä ja yrityksillä on varaa tukea omaa ehdokastaan. Siksipä USA:n köyhät eivät käytännössä äänestä missään vaaleissa, koska kukaan ei aja heidän etuaan. Siellä raha todella ratkaisee. Kongressin jäseniä ei niinkään suoraan osteta. Vaan he miettivät, kannattaako vaalirahoittajan/-rahoittajien intressejä vastaan toimia?

- USA:n vaalirahoituslait ovat hyvin tiukkoja ja yksityiskohtaisia. Mutta niitä kierretään yleisesti monin kekseliäin keinoin. Säädökset ovat erilaiset valtiollisissa ja paikallisvaaleissa. USA:ssa on nykyään säädetty vaalirahalahjoituksille katto, joten vaalirahat kerätään pienistä puroista.

Valtiollisissa vaaleissa rahalahjoituksen katto on yksityiseltä: 2 300 $ ehdokkaalle ja 28 500 $ puolueelle. Presidentinvaaleissa yksityinen lahjoittaja voi lahjoittaa 2 300 $ kahteen kertaan: Esivaaleissa ja varsinaisessa vaalissa. Kannatusryhmät voivat lisäksi kerätä 5 000 $ ehdokkaalle ja kolme kertaa enemmän puolueelle. *

Läpinäkyvyys on ollut tavoitteena. Jo 200 $ lahjoitukset ovat täysin julkisia. Lehti- ja TV-mainoksissa myöskin rahoituslähteet mainitaan.

Mutta hyvin yleisesti vaalirahoituslakeja kierretään erilaisten ”riippumattomien kansalaisjärjestöjen” teemamainonnalla. Tässä mainontatavassa tuki tulee epäsuorasti mutta selvästi julki. Teemamainonnassa mitkään rahakatot eivät päde. Eikä ehdokas jätä tätä rahallista tukea koskaan korvaamatta. Raha ratkaisee.

*Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätös 21.1.2010 poisti yrityksille laaditut katot USA:n vaaleista.

2. Italia

Italiassa vanhat ja vakiintuneet puolueet ovat käytännössä kadonneet puoluekartalta niiden sotkeuduttua korruptioon ja puoluerahoituksen epäselvyyksiin.

Koska suuriraha Italiassa haluaa pitää etunsa, ökyrikkaat perustivat ikiomia puolueita ajamaan asioitaan vanhojen puolueiden hävittyä kadotukseen. Puolue ajaa silloin kaikin voimin puolueen perustajan eli rahoittajan yksityistä asiaa ja vasta sitten Italian asiaa.

Popolo della Libertà –puolueen (ennen Forza Italia) johtaja  Silvio Berlusconi on tästä huimin esimerkki. Mediaimperiuminsa avulla hän on saanut äänestäjien enemmistön puolelleen (Huomatkaa – Ei välttämättä italialaisten enemmistöä). Keinoina hän käyttää tuttua ja turvallista tyyliä hurjilta 20- ja 30-luvuilta: kansankiihotusta, liukasta valehtelua ja yksinkertaisia iskulauseita. Hyvä Italia, maa aina kansanvallan puolella!!

3. Me Suomessa

Me Suomessa emme onneksi ole vajonneet näin alas. Vasemmistopuolueet eivät aja ammattiyhdistysliikkeen etua eikä oikeistopuolueet elinkeinoelämän asiaa. Eihän se sovi ollenkaan.

Suomi - Agnus Dei

 

++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Kirjoitussarja jatkuu:

Keinoja kansanvallan tuhoamiseksi Osa II

 

Vähän selventävää sanastoa

Demokratia eli "Kansanvalta" = Järjestelmä,  jossa väestö kokonaisuutena on valtiovallan ylin haltija. Yleensä vallankäyttäjät valitaan vapailla ja yleisillä vaaleilla.
Plutokratia = Rahavaltainen valtiomuoto, jossa valtion vallankäyttö on keskittynyt rikkaimmalle kansanosalle.
Oligarkia = Harvainvalta. Valtiomuoto, jossa hallitseva luokka pyrkii edistämään vain omaa etuaan.

Lisätietoja eli lähde:

Kaleva.plus.uutistausta

Hepskukkuu

Aikaa on kulunut. Tuuli tuivertaa ja meri pauhaa kaukana jossain. Täällä paistaa aurinko. Minä kirjoitan tekstiä tähän blogiin. Onko missään mitään järkeä?

Maailmassa on tapahtunut kaikkea kummaa. Lautakasaa on etsitty ja ihmetelty, mitä tuppeensahaaminen tarkoittaa? Yritetäänkö pääministeriä, tuota pitkänhuiskeaa puupökkelöä, kaataa lautakasaan? Onko kaiken takana salakavala salaliitto vai viekas nainenko vie pässiä narussa? Vai onko pääministerin aika vain ohi jo ihan muuten vaan?

Kysymyksiä herää. Vastaukset katoavat tyhjyyteen.  Ihmettely jää vain ilmaan roikkumaan kuin löysä hirttoköysi. Tuuli tuivertaa ja meri pauhaa kaukana jossain. Täällä paistaa järjen aurinko?

 

Lisätietoja tuppeensahaamisesta!

Usain Bolt

 

Aikaa on taas vierinyt elämänvirrassa. Toisaalta -Voidaanko puhua elämänvirrasta kun aika lirisee kuin vesi katuojassa hitaasti ja sameana? Mitä ajatella? Mitä sanoa?  Mitä tuntea? Kysymyksiä ajassa kuin lehtiä tuulessa. Niinpä niin.

Jouduin kurssille Windows- ja MS SQL –palvelin koulutukseen. Siellä aika kuluu tietokoneen ruutua tuijottaessa. Siksi en ole viitsinyt kotona paljon näppistä näppäillä. Tästä johtuu pitkähkö tauko blogini päivityksessä.

Mutta Usain Bolt

Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa. Yksi niistä on Jamaikan pikajuoksijan Usain Boltin maailmanennätykset.

Jostain luin, hänen juoksevan kahden ja puolen metrin askelin 100 metriä. Juoksun frekvenssi, kun on samaa luokkaa kuin lyhyemmillä miehillä, niin johan ehtii nopeasti perille. Väittivät hänen juoksevan 100 metriä 41:llä askeleella. Se jos mikä on ihmeellistä. Ehkei hän olekaan dopingbroileri. Tuleva taas kaiken näyttää.

Toisaalta iskee mieleen epäilys. Boltin pitäisi olla suomalainen ollakseen epäilysten ulkopuolella. Sillä mehän olemme maailman nopein kansa. Muitten on pakko käyttää dopingia ollakseen nopeinta kansaa nopeampia. Sehän on kaikille päivän selvää. Ihmeitä ilmeisesti tapahtuu. Nopein kansa ei olekaan nopein.

frekvenssi = esiintymistiheys, taajuus, yleisyys

Tanka – Lyhyt laulu

 

Politiikan ja muun hömpän valtatieltä on välillä mukava siirtyä runouden ja taiteen kärrypolulle. Kirjoittelen (luultavasti) tulevaisuudessa kirjoitelmieni piristykseksi taikka täytteeksi ytimekkään haiku- taikka tanka-runon.

Älkää peljästykö. En kirjoita niitä joka jutun jatkeeksi. Sinne tänne vaan, jos hotsittaa. Toivon vain hartaasti, etten niillä yritelmilläni raiskaa tätä hienoa runomuotoa liiaksi.

Olen tanka-runouden suuri ystävä. Se on ainakin varmaa tässä maailmassa. 

Erityisesti Tuomas Anhava on suomentanut japanilaisia tankoja hyvin ansiokkaasti. Hän ei suinkaan kääntänyt suoraan japaninkielestä vaan lähinnä englannista ja ranskasta. Hänen tapansa käyttää useita käännöksiä avaa runoihin monia näkökulmia ja lähestymistapoja. Luultavasti näin päästään niin lähelle runojen alkuperäistä henkeä kuin se vain on mahdollista käännettäessä muualta kuin alkukielestä.

Minä en tuosta käännöstekniikasta niinkään välitä vaan T. Anhavan ilmiömäisestä suomenkielestä. Suomenkieli taipuu hänellä tankaan mielestäni melko luontevasti.

Pieni esittely runomuodosta

Tanka on yksinkertaisen näköistä, mutta hyvin hienovaraista ja vaativaa runoutta. Muoto on ankaraa, muttei aivan kiveen hakattua lakitekstiä.

Tanka on syllabiseen mittasysteemiin perustuva runotyyppi, eli runomitta perustuu tavujen lukumäärään. Tankaruno on viisirivinen 31-tavua sisältävä runo, jossa tavut jakautuvat säkeisiin seuraavasti: 5-7-5-7-7.

Runo koostuu yleensä kahdesta lauseesta. Normaalisti kolme ensimmäistä säettä (5-7-5) muodostaa lauseen, jota kaksi viimeistä säettä (7-7) täydentää. Välissä kevyt tauko.

Tankan normaalirakenteen 5-7-5 / 7-7 lisäksi varsin yleinen muoto on 5-7 / 5-7-7, missä tauko on vähän aikaisemmin. Kolmas hyvin yleinen tapa on kirjoittaa tanka yhteen, jolloin yleensä henkäyksen kaltainen käännekohta on kolmannella rivillä.

Tankan melko itsenäinen alkusäekolmikko Hokku muodostui 1600-luvun mittaan omaksi runotyypiksi eli haikuksi. Tavut jakautuvat haikussa siis säkeisiin: 5-7-5.

Koska tanka ja haiku on japaninkielen erityispiirteisiin sitoutuneita runotyyppejä, niin mielestäni muilla kielillä tankaa tai haikua kirjoittaessa ei pidä hirttäytyä kovin “kirjanoppineeseen” muoto-oppiin. Joskus runo laulaa kauniimmin, jos tavumääristä ei kivenkovaa pidä kiinni. Vetää vaan runoa kirkkain mielin rennolla otteella. Niin se käy.

Alla Kaneko Moto-Omin tanka Tuomas Anhavan kolmannesta japanilaisia tankoja sisältävästä kokoelmasta Täällä kaukana (ISBN 951-1-02178-8) .

Olkihuilua
Puhallan. Ei säveltä.
Entisen mielen
lapsena elämäni
olen jo unohtanut.

 

Lisää tankatietoa:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tanka

Lisäksi haikueditori
http://teppo.tv/haikueditori/index.html

Haikueditori on hauska apuväline, jos on halua kokeilla, miten tanka taikka haiku lähtee lapasesta.

Internetin aarreaitan lisäksi olen käyttänyt lähteenä myös Tuomas Anhavan ensimmäistä valikoimaa klassillisista japanilaisista tanka-runoista Kuuntelen, vieras (ISBN 951-1-02431-0).

Pecunia non olet

 

Vaaliraha ei haise koskaan pahalle. Politiikka on niin likaista peliä, että rahan haju siinä on suorastaan taivaallinen tuoksu. Maailmassa lauletaan sen lauluja, jonka kädestä leipää syödään.

Onko ostettu poliitikko jotenkin poikkeava otus? Pikemminkin rehti, suoraselkäinen poliitikko on maailman-historiallinen poikkeus.

Suomen virkamiehet ovat ehkä vähinten korruptoitunutta väkeä. Mutta Suomen poliitikot rämpivät korruptiossa vanhan Euroopan keskikastin maiden poliitikkojen kanssa yhtä syvällä. Kunnallispolitiikka on Suomalaisen politiikan mätäpaise. Suomalaisen taajamarakentamisen rumuus on poliittisen korruption suoraa seurausta.

Minusta ei ollut ihmeellistä, että oikeisto saa vaalirahoitusta elinkeinoelämältä ja vasemmisto ammattiyhdistysliikkeeltä. Päättelenpä tuosta yksioikoisesti että oikeisto ajaa ensisijaisesti yritysten asiaa ja vasta toissijaisesti ihmisten. Vasemmisto taas on ammattiyhdistyksen asialla ja silloin on myös ihmisen asialla. Onko niin?

Kunnallispolitiikassa oikeistodemarit, kepulit keskustalaiset ja koketit kokoomuslaiset on samaa sielutonta massaa ja ovat syöneet iät kaiket samaa rahoittajien rahapuuroa. Katselkaa vaikka kaupunkien laidoille rakennettuja jättimarketlaatikoita ja hehtaarien laajuisia autopeltoja. Siinä on raha puhunut politiikan yli. Jäljellä on jäänyt lohduton rumuus.

Ylikansallinen Kokoomus

Mutta kansallisessa politiikassa kokoomuslaiset tekevät kaikkein kovinta päivätyötä elinkeinoelämälle, joka on yhä useammin kansainvälistä. Kansainvälistyneellä elinkeino-elämällä ei ole isänmaata ja oikeisto ajaa sen asiaa aina kun vain voi.

Jos Kokoomus olisi aidosti kansallinen työväenpuolue, niin kyllä ammattiyhdistysliike tukisi myös sitä. Mutta kun mainoslauseet ja todellisuus on niin kaukana toisistaan, jättää ammattiyhdistysliike viisaasti Kokoomuksen tuetta. Ei ole järkevää tukea liikettä, joka ajaa vastapuolen intressejä.

Ammattiyhdistyksen vastainen politiikka toimii myös vastoin ihmisten enemmistöä etua. Yritysten avainryhmiä edustava ammattiyhdistysliike tukee kyllä myös Kokoomusta. Lisälisätietoa Ylen sivulta –> Ammattiliitoilta satojen tuhansien puoluetuet

Ammattiliitot perinteisen duunarin asialla

Ajaako nykymuotoinen ammattiyhdistysliike sitten varmasti kaikkien ihmisten asiaa? Perusturvan varassa elävät työttömät, kaiken maailman pätkä- ja silpputyöläiset, eläkeläiset, tosi- ja elämäntaiteilijat jäävät ammattiyhdistyksen edunvalvonnan ulkopuolelle. Lisäksi yrittäjät ja yritysten avainhenkilöt ei varmasti tarvitse ammattiyhdistysliikettä. Se on käynyt varmasti kaikille selväksi.

Ammattiyhdistysliike ei tosissaan aja kuin perinteisessä palkkatyössä käyvien jäsentensä etua. Niin se vain on. Ei edes kaikkien jäsenten etua ajeta.

Lisäksi yrittäjiksi pakotetut ammatinharjoittajat jäävät pahasti kaiken edunvalvonnan ulkopuolelle. Heidän asiaansa ei taida ajaa kukaan. Ellei sitten nuoren polven vasemmistolaiset ja vihreät ole heränneet heidän hätäänsä.

Vaikka puolueiden erot ovat minimaaliset, voidaan kolmesta suurimmasta puolueesta aina nostaa kaksi  kolmannen edelle: suomalaisen hyvinvointivaltion pääarkkitehtipuolueet Demarit ja Kepulit. Heidän maailmankatsomuksensa on terve, ihmisläheinen ja myös heikot huomioiva. Kunhan he harhapoluiltaan palaavat juurilleen, niin maastamme tulee vielä kelpo paikka elää. 

Kokoomusta äänestänyt sielunsa myynyt surkea joukko.

En muista Kokoomuksen hyvinvointi Suomen parantamiseksi tehneen yhtään avausta. Pientä viilailua ovat tehneet valmiisiin rakenteisiin. Yleensä viilailu on tuottanut selvän huononnuksen entiseen.

Niinpä luulen, että Kokoomusta, tuota sysimustaa rahanpalvontapuoluetta äänestävät vain silmäänkustut pieni- ja keskituloiset hölmöt ja sydämettömät omaa etuaan ajavat rikkaat.

Tuttavapiirissänikin voi näitä onnettomia ihmispoloja olla. Onneksi tuttavapiirini on niin köyhää, että vain typeryys ja syvä tyhmyys on voinut saada jonkun äänestämään Kokoomusta. Ei kyllä tule heti ketään mieleen.

Mutta jos hölmöily paljastuu, voi harhautuneen syntisen aina ohjata oikealle tielle keskustaan taikka vasemmalle, sydämen puolelle. Syvä tosirakkaus Kokoomukseen antaa kyllä aiheen loputtomaan vinoiluun. Onkohan silloin tyhmyydestä mahdollisuus parantua? Optimistina toivon niin.

Lopuksi

Suomessa on järkevintä äänestää kolmea suurta pienempiä puolueita, koska silloin heittää hiekkaa suomalaisen poliittisen kartellin rattaisiin.

Elokuun alku

 

Luin tämän blogin alkua. Olipa pitkäveteistä ja joutavanpäiväistä jorinaa. Tämä homma on niin lapsenkengissä, ettei oikein tiedä, mihin näitä juttuja pitäisi ryhtyä tanssittamaan. Alun perusteella voin vain lohduttautua sillä, että aina voi parantaa. Ja syytä onkin.

Nyt ei julisteta eikä valisteta vaan ihmetellään vaan.

Kävin eilen McDonald'sissa syömässä juustohampurilaisen ja lukemassa Hesaria.

Istui tuolilleni ja levitin lehden ja syvennyin päivän uutistarjontaan. Luettuani jo tovin mäkkärinpullaa suussa naapuripöydän “Arska” tarjosi juomattoman Coca-Colansa minulle. Kiittelin auliisti. Äijä heilutti vaan kättään ja lähti ulos. Hän lähti luultavasti juomaan tuhdimpaa juomaa.

Mietin hänen poistuttuaan, olisiko Tavan-Tahvo antanut maksamansa juoman ventovieraalle? En usko. Hän mieluummin kaataa sen pois.

“Arskan” Cola oli hyvää hapokasta juomaa. Kansi oli päällä ja muki piripinnassa. Mainio mies tuo “Arska”.

Uutiset oli normaalia höttöä. Eli huomenna ei muista mitä tänään lukee.

Lopuksi: Kyllä köyhät antavat vähästään suhteellisesti aina enemmän kuin rikkaat, vaikka absoluuttisesti asia on toisinpäin. Kumpi on enemmän? 

Gravis admodum …

 

Ylen raskas eli Gravis admodum on vanhin säilynyt Suomea koskeva asiakirja. Kirjettä on kutsuttu paavin bullaksi mutta se saattaa olla myös vaatimattomampi paavillinen kirje. Paavi Aleksanteri III lähetti sen Upsalan arkkipiispalle ja muille Ruotsin piispoille. Alkuperäinen kirje on kadonnut, mutta kopioita on säilynyt.

Tämä mainio kirje on syytä lukea (ainakin sivistyneen ihmisen).

Gravis admodum

“Ylen raskas ja vaikea valitus on esitetty apostoliselle istuimelle siitä, että suomalaiset aina, kun heitä uhkaa vihollisten sotajoukko, lupaavat säilyttää kristillisen uskon ja pyytävät hartaasti saarnaajia ja kristillisen lain selittäjiä, mutta sotajoukon vetäydyttyä kieltävät uskon, halveksivat ja ankarasti vainoavat saarnaajia. Koska he näin näyttävät pilkkaavan Jumalaa ja halveksivan kristillistä uskontoa, ja koska he näin ovat kaksinkertaisesti helvetin lapsia, heidän onnensa ja elämänsä nähdään kokonaan olevan maallisissa ja he halveksivat taivaallisia, eikä ole soveliasta, että vastoinkäymisessä heille tuottaa turvan kristityn nimi, jota he myötäkäymisessä näyttävät pilkkaavan ja kammoksuvan; muistutamme ja määräämme teidän yhdyskunnallenne, että tästä lähtien heidän petoksiaan ja juoniaan varoisitte niin järkevästi ja harkitusti, että jos pakko tulee, he eivät voi turvautua teidän apuunne ja puolustukseenne, elleivät he luovuta teidän haltuunne varustuksiaan, jos heillä joitakin on, tai muutoin anna riittävää taetta ja varmuutta siitä, että he eivät tämän jälkeen millään tavalla voi peräytyä tai kiertää teidän järkevyyttänne, vaan heidän on pakko lujasti pitää ja säilyttää kristinuskon todisteet; ettei heitä enää nähtäisi niiden joukossa, joista on sanottu: hän on tunnustava sinua, niin kauan kuin teet hänelle hyvää.”
“Annettu Tusculanumissa syyskuun 9 päivänä.” [1171 tai 1172](suomennettu latinasta) 

Historian alussa oli suomalaisilla järkevä, opportunistinen kanta juutalaiseen harhaoppiin nimeltä kristinusko. Pakanuuden ja nykyajan välissä suomalaiset joutuivat harhatielle, ja ottivat kristillisen taikauskon tosissaan. Tämä aika oli surullista aikaa. Nykyään olemme taas pragmaattisempia tämän huuhaan kanssa. Näin luulen.

Tässä paavillisessa kirjeessä paavi Aleksanteri III valitti suomalaisten epäluotettavuutta. Hädän hetkellä suomalaiset ruinasivat apua saarnaajilta ja varsinkin saarnaajien apujoukoilta. Hätätilan haihduttua suomalaiset sujuvasti kielsivät kristinuskon ja saarnaajat saivat satikutia. Paavi huomautti, että suomalaisilta on vaadittava takeita kristinuskossa pysymisestä avun vastikkeeksi.

Jos tuo kirje antaa totuudellisen kuvan  suomalaisista historian aamunkoitossa, niin täytyy esi-isille nostaa hattua. Hyvä Suomi ja suomalaiset. Rusinat pitää noukkia pullasta.

Nykyisin on samanmoinen meininki. Ihmiset käyttää surutta kirkkoa ja kirkon palveluita hyväkseen. Se on minusta aivan oikein. Kirkon diakonia onkin ainoa syy, miksi minun mielestäni kirkolle nykyaikana voidaan sallia verotusoikeus. Kirkkoon kuuluvista valtaosa on taatusti menettänyt uskonsa evankelis-luterilaisiin dogmeihin. Siitä voisin vaikka lyödä vetoa.

Ahneimmat rahanhimossaan eroavat kirkosta. Tuskinpa antavat myöhemmin omasta pussistaan hyväntekeväi-syyteen lähellekään sitä mitä kirkollisverojen kautta ohjautuisi diakoniatyöhön. Raha ratkaisee. Eikä ahneudella ole mitään rajaa.

En usko Jeesuksen jumaluuteen. Hyvin vaikea on uskoa minkäänlaiseen jumaluuteen taikka edes sielun olemassaoloon. Katselen maailmaa hyvin skeptisenä agnostikkona.

En ole kuitenkaan eronnut Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta. Maksan mielelläni suomalaisen rakennusperinteen säilyttämisestä ja kirkon diakoniatyöstä. Ne on minusta tärkeitä asioita. Ahneet olkoot toisaalla. Eikä kristillisen taikauskon pönkittäminen käy luonnolleni ollenkaan. Sitä paitsi hörhöjen kiistelyä on huvittavaa seurata (esim. naispappeus).

 

Jos Jumala/Jeesus on tuolla, niin tulisi nyt vaan alas, eikä piilottelisi pilvien takana.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon dogmit on kirjoitettu tunnustuskirjoihin –> http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/

Sanojen selvennystä

Pragmaattinen = käytännönläheisesti asioihin suhtautuva

Opportunismi = tilanteiden periaatteeton hyväksikäyttö, vallitsevien olojen myötäily

---------------------------------------------------------------------------------

Gravis admodumin teksti on kopioitu

WSOY:n CD-Facta 2001 CD-ROM:ilta.

Etyylialkoholi: Lahja ihmispololle, jonka päätä vanne puristaa

Tänään Kirkastussunnuntaina on kovan yhteiskunnallisen paatoksen jälkeen mukava palata perusasioiden pariin.

 

 

Alkoholi eritoten etanoli on mainio juoma. Terveellistä niin mielelle kuin sielullekin. Harva tunnustautuu rohkeasti alkoholin ystäväksi. Minusta alkoholin juomisessa ei ole mitään pahaa. Iloinen juopottelu mukavassa seurassa on hauskempaa kuin kotona kuivana kyhjötys. Silloin ihminen vaan ahdistuu ja nahistuu olemattomiin. Parempi on ihmisen ystävien seurassa karistaa kallostaan kaikki kuona ja kummitukset muutamalla hyvän tuulen maljalla. Onhan tislattua alkoholia kehuttu joskus Elämän vedeksikin.

Kuivuudesta seuraa sitä paitsi usein kaikkea pahaa. Hyvä esimerkki on parannuksen tehnyt vanha juoppo George Walker Bush. Hän itse kertoo Jumalan avulla päässeensä eroon alkoholismistaan kostean 40-vuotispäivänsä jälkeen. Krapula on mielestäni huono konsultti. Voi hyvällä syyllä sanoa että, jos miesparka olisi visusti pysynyt mierontiellä, niin maailma olisi takuulla parempi paikka elää.

Tietysti aina ei ole syytä ottaa, vaan on parempi kulkea kaitaa kuivaa tietä. Raskauden aikana ei tietenkään saa juopotella. Sehän on päivänselvää. Eikä sairaiden kannata kitata kuun noususta kuun nousuun. Kohtuus se on juopottelussakin. Parempi harvoin ja kunnolla kuin kokoajan pienessä sievässä eikä odottaville ja kipeille pisaraakaan.

Mutta etenkin elosteleva eliitti paasaa kohtuutonta kohtuutta. Pitäisi juoda ”sivistyneesti”. Mitä tarkoittaa ”sivistynyt” juominen? Mitä? Kysynpä vaan. Tissuttelua, ikuista tuhnuhumalaa vai yömyssyttelyä? Nuo kaksinaismoralismin toteemit juoda lipittävät kuulema itse vain pari lasillista ”hyvää” viiniä ”hyvän” ruuan kanssa (Ei siis pahaa punkkua pahan pöperön kanssa).

Uskokoot ken tahtoo. Kun katselee maailmantalouden tilaa nykyään, niin eliitin aina ammottavaan kitaan on tainnut kaatua konjakit, armanjakit ja kaikki mahdollinen päätä sekoittava aines. Ei tätä maailmantilaa voi muuten käsittää.

C2H5OH

Kansanvaltaa arpomalla

Vedän tähän yhteiskunnallis-poliittiselta kiihdytyskaistalta parannusehdotuksen yleiseen demokratiavajeeseen. Tässä en nyt tarkoita Euroopan unioniin rakennettua demokratiavajetta, vaan itse demokraattisen järjestelmän ytimeen jäänyttä demokratian mustaa aukkoa, oligarkian äitiä.

Tästä blogista tulkoot tämän kirjoituksen myötä kaiken höttöbloggailun lisäksi yhteiskunnalis-poliittinen ohituskaista. Toivon vauhdin riittävän, sillä nopeusrajoituksia ei täällä ole.

Kuuluuko kansan ääni korvesta?

Kansanvaltaisessa järjestelmässä kansan enemmistön kannan pitäisi voittaa. Mielestäni äänestäneiden enemmistö ei ole sama asia kuin kansalaisten enemmistö. Minusta lähtökohdaksi täytyy ottaa, että vain yli 50 prosentin äänestysvilkkaus tuottaa pätevän vaalituloksen. Tarkkaan ottaen silloinkaan ei ole vielä tiedossa kansan enemmistön kanta. Mutta se on jo saivartelua. Siis - jos alle puolet käy äänestämässä, niin minusta kansan enemmistön tahtoa ei saada selville. Se on kansanvallan ja siten demokratian hengen vastaista ja äänestystuloksen suora tulkinta pitää hylätä.

Kansanvaltaan pyrkivässä järjestelmässä kansan enemmistön mielipide pitää kuitenkin saada selville. Äänestyspakko Belgian malliin nostaa äänestysaktiivisuutta varmasti tarpeeksi. En kannata tämän kaltaista pakko-valtaa, vaikka äänestysprosentit nousisivatkin yli 90 %:n.

Jos enemmistö ei käytä äänioikeuttaan, niin mielestäni paras tapa saada enemmistön kanta esille ja sille kuuluvaan arvoon, on käyttää painotettua arvontaa. Eli jos enemmistö ei tahdo vaikuttaa äänestämällä, niin silloin vaikuttakoot Onnetar, tuo iloinen Fortuna.

Arvonta, toisin kuin moni siellä luulee, on kuulunut ja kuuluu demokraattiseen perinteeseen.

Demokratian kehto

Antiikin Ateenassa Kansankokous oli kaiken vallan lähde. Siellä vapaat miehet äänestivät tärkeistä asioista. Osa vallasta oli kuitenkin jaettu virkamiehille. Ne yleensä valittiin arvalla ehdokkaiden joukosta. Esimerkiksi Viidensadan neuvosto valittiin papuarvonnalla ehdokkaiden joukosta (Kaksi uurnaa; toisesta nostetaan nimi ja toisesta papu: Valkoinen -> Valittu tai Musta -> ei valittu). Yksi merkittävä poikkeus oli Strategosten valinta. Heidät valittiin Kansankokouksessa vaalilla.

Niin kuin huomasimme antiikin Kreikassa sovellettiin suoran demokratian lisäksi edustuksellista demokratiaa arpomalla. Nykyäänkin monissa maissa oikeuden valamiehistöjä valitaan arvalla. Tasatuloksissa myös arpa saa nykyisin useimmiten ratkaista.

Näin suora arvontamalli ei sovi nykyaikaiseen käsitykseen demokratiasta. Mutta minusta kansanvaltaa halveksitaan hyväksymällä vaalien tulokset alle 50 %:n äänestysprosentilla. Kansan enemmistön tahto ei todellakaan tule ilmi silloin. Kansanvalta on muuttunut harvainvallaksi. Siksi minusta näissä tapauksissa pitäisi käyttää painotettua arvontaa. (Nyt varmasti mielipiteeni tuli selväksi!)

Painotettu arvonta

Periaate on hyvin yksinkertainen. Tässä vähän lainataan antiikin papuarvonnan ideaa. Yksinkertaistettuna systeemi toimii vaikka seuraavasti.

Vaalien jälkeisessä arvonnassa puolueitten ehdokkaat laitetaan äänimäärien mukaiseen järjestykseen listalle, missä eniten ääniä saanut puolueen ehdokas on ensimmäinen ja vähiten ääniä saanut viimeinen. Nämä listat sitten numeroidaan. Myös arvontakoneen sata palloa numeroidaan listojen numeroilla. Yksi pallo jokaista vaaleissa saatua prosenttiyksikköä kohden, pyöristys alaspäin. Esim. puolue, joka sai 10.6 % äänistä, saa 10 palloa arvontakoneeseen. (Palloja voi tietenkin olla vaikka tuhat, jolloin edellä mainitussa tilanteessa puolue saa 106 palloa koneeseen.)

Itse arvontatapahtuma taas toimii niin, että esimerkiksi vaikka EU-vaaleissa arvotaan 13 palloa. Arvonnan jälkeen tarkistetaan, kuinka monta palloa kukin puolue eli lista saa. Jos puolue saa esim. 5 palloa, niin viisi eniten varsinaisessa vaalissa ääniä saanutta valitaan puolueen listalta parlamenttiin. Tässä mallissa tulisi myös pyöristyksen takia tyhjiä palloja ulos arvotakoneesta. Arvontaa tietenkin jatkettaisiin niin, että kaikki 13 parlamenttipaikkaa saadaan täytettyä. Periaate tuli tässä varmasti selväksi. Arpomismenetelmiä maailmassa kyllä riittää.

Painotetulla arpomisella kunnioitetaan sekä äänestäneitä että äänestämättä jättänyttä kansan enemmistöä. Äänestämättä jättäneen suuren enemmistön mielipide olisi saattanut muuttaa radikaalimmin tulosta kuin tämänkaltainen painotettu arvonta. Öö – Mistäkö niin päättelen? Politiikasta kiinnostumattomilla luultavasti kaikki epäolennainen vaikuttaa äänestyspäätökseen politiikasta jonkin verran kiinnostunutta äänestäjää enemmän. Näin luulen.

Hauskaa oli muuten huomata, että antiikin Ateenassa idiootti oli henkilö, joka jätti yhteisten asioiden hoidon muille. Ehkä ateenalaiset olivat oikeassa tai ehkä eivät sittenkään.

Lopuksi tähän linkki, jos antiikin systeemit kiinnostaa:

Antiikin Kreikka: Ateenalaisten kaupunkivaltio ja demokratia

Ajanvirrassa

Kirjoitan tänne melankolian ja ajan tumman pohjavirran inspiroimaa juttua. Jutut kulkee ajanvirran veneessä. Yritän ohjata parhaani mukaan jutun kulkua.

Välähdys ideoiden todellisuudesta iskekööt salaman lailla arkimaailmaan. Jos näin käy, jääkö siitä muistoihimme savun hajuakaan? Ideasta konkretiaan, siinä kirjoittajan maahan lytistävä taakka.

Niinpä - Kuka lopulta tietää, mikä on tämän blogimatkan määränpää? Toivon mukaan ajatuksia herättävä matka alkaa.

Matkaan saattajaksi valjastetaan Thomas Stearns Eliotin runon alku.

Ontot miehet

Olemme ontot miehet
olemme täytetyt miehet
yhteen nojaten
päät täynnä olkia. Voi!
Kuivuneet äänemme, kun
yhdessä kuiskaamme
ovat heikot ja tarkoituksettomat
kuin tuuli kuivassa ruohossa
tai rottien askeleet lasin siruilla
kuivassa kellarissamme
…
Suomentanut Kai Mäkinen

Loput runosta on luettavissa ainakin runokirjassa:
T. S: Eliot : Autio maa (ISBN 951-1-10311-3).
Suosittelen lämpimästi tämän runon lukemista, sillä runossa kerrotaan, miten maailma loppuu. Ja sehän meitä kaikkia kiinnostaa.

Malttamattomille runo alkukielellä -> The Hollow Men

Kolmas ensimmäinen kerta

 

Kirjoitan tähän blogialustaan ensimmäistä kertaa. Kokeilen kuinka mukava systeemi täällä bloggerissa oikein on. Tämä tuntuu ainakin mukavalta.

Oikolukukin näyttää toimivan vallan mainiosti. Systeemi myös tallentelee automaattisesti kirjoitelmani luonnosta vähän väliä. Tämähän on vallan mainio juttu. Hienoa on myös, että tämä Bloggeri tukee Windows Live Writeriä.

Nyt tuntuu, että kyllä kannatti vaihtaa Vuodatuksesta tänne ylikansalliseen Bloggeriin.