perjantai 21. elokuuta 2009

Tanka – Lyhyt laulu

 

Politiikan ja muun hömpän valtatieltä on välillä mukava siirtyä runouden ja taiteen kärrypolulle. Kirjoittelen (luultavasti) tulevaisuudessa kirjoitelmieni piristykseksi taikka täytteeksi ytimekkään haiku- taikka tanka-runon.

Älkää peljästykö. En kirjoita niitä joka jutun jatkeeksi. Sinne tänne vaan, jos hotsittaa. Toivon vain hartaasti, etten niillä yritelmilläni raiskaa tätä hienoa runomuotoa liiaksi.

Olen tanka-runouden suuri ystävä. Se on ainakin varmaa tässä maailmassa. 

Erityisesti Tuomas Anhava on suomentanut japanilaisia tankoja hyvin ansiokkaasti. Hän ei suinkaan kääntänyt suoraan japaninkielestä vaan lähinnä englannista ja ranskasta. Hänen tapansa käyttää useita käännöksiä avaa runoihin monia näkökulmia ja lähestymistapoja. Luultavasti näin päästään niin lähelle runojen alkuperäistä henkeä kuin se vain on mahdollista käännettäessä muualta kuin alkukielestä.

Minä en tuosta käännöstekniikasta niinkään välitä vaan T. Anhavan ilmiömäisestä suomenkielestä. Suomenkieli taipuu hänellä tankaan mielestäni melko luontevasti.

Pieni esittely runomuodosta

Tanka on yksinkertaisen näköistä, mutta hyvin hienovaraista ja vaativaa runoutta. Muoto on ankaraa, muttei aivan kiveen hakattua lakitekstiä.

Tanka on syllabiseen mittasysteemiin perustuva runotyyppi, eli runomitta perustuu tavujen lukumäärään. Tankaruno on viisirivinen 31-tavua sisältävä runo, jossa tavut jakautuvat säkeisiin seuraavasti: 5-7-5-7-7.

Runo koostuu yleensä kahdesta lauseesta. Normaalisti kolme ensimmäistä säettä (5-7-5) muodostaa lauseen, jota kaksi viimeistä säettä (7-7) täydentää. Välissä kevyt tauko.

Tankan normaalirakenteen 5-7-5 / 7-7 lisäksi varsin yleinen muoto on 5-7 / 5-7-7, missä tauko on vähän aikaisemmin. Kolmas hyvin yleinen tapa on kirjoittaa tanka yhteen, jolloin yleensä henkäyksen kaltainen käännekohta on kolmannella rivillä.

Tankan melko itsenäinen alkusäekolmikko Hokku muodostui 1600-luvun mittaan omaksi runotyypiksi eli haikuksi. Tavut jakautuvat haikussa siis säkeisiin: 5-7-5.

Koska tanka ja haiku on japaninkielen erityispiirteisiin sitoutuneita runotyyppejä, niin mielestäni muilla kielillä tankaa tai haikua kirjoittaessa ei pidä hirttäytyä kovin “kirjanoppineeseen” muoto-oppiin. Joskus runo laulaa kauniimmin, jos tavumääristä ei kivenkovaa pidä kiinni. Vetää vaan runoa kirkkain mielin rennolla otteella. Niin se käy.

Alla Kaneko Moto-Omin tanka Tuomas Anhavan kolmannesta japanilaisia tankoja sisältävästä kokoelmasta Täällä kaukana (ISBN 951-1-02178-8) .

Olkihuilua
Puhallan. Ei säveltä.
Entisen mielen
lapsena elämäni
olen jo unohtanut.

 

Lisää tankatietoa:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tanka

Lisäksi haikueditori
http://teppo.tv/haikueditori/index.html

Haikueditori on hauska apuväline, jos on halua kokeilla, miten tanka taikka haiku lähtee lapasesta.

Internetin aarreaitan lisäksi olen käyttänyt lähteenä myös Tuomas Anhavan ensimmäistä valikoimaa klassillisista japanilaisista tanka-runoista Kuuntelen, vieras (ISBN 951-1-02431-0).

torstai 13. elokuuta 2009

Pecunia non olet

 

Vaaliraha ei haise koskaan pahalle. Politiikka on niin likaista peliä, että rahan haju siinä on suorastaan taivaallinen tuoksu. Maailmassa lauletaan sen lauluja, jonka kädestä leipää syödään.

Onko ostettu poliitikko jotenkin poikkeava otus? Pikemminkin rehti, suoraselkäinen poliitikko on maailman-historiallinen poikkeus.

Suomen virkamiehet ovat ehkä vähinten korruptoitunutta väkeä. Mutta Suomen poliitikot rämpivät korruptiossa vanhan Euroopan keskikastin maiden poliitikkojen kanssa yhtä syvällä. Kunnallispolitiikka on Suomalaisen politiikan mätäpaise. Suomalaisen taajamarakentamisen rumuus on poliittisen korruption suoraa seurausta.

Minusta ei ollut ihmeellistä, että oikeisto saa vaalirahoitusta elinkeinoelämältä ja vasemmisto ammattiyhdistysliikkeeltä. Päättelenpä tuosta yksioikoisesti että oikeisto ajaa ensisijaisesti yritysten asiaa ja vasta toissijaisesti ihmisten. Vasemmisto taas on ammattiyhdistyksen asialla ja silloin on myös ihmisen asialla. Onko niin?

Kunnallispolitiikassa oikeistodemarit, kepulit keskustalaiset ja koketit kokoomuslaiset on samaa sielutonta massaa ja ovat syöneet iät kaiket samaa rahoittajien rahapuuroa. Katselkaa vaikka kaupunkien laidoille rakennettuja jättimarketlaatikoita ja hehtaarien laajuisia autopeltoja. Siinä on raha puhunut politiikan yli. Jäljellä on jäänyt lohduton rumuus.

Ylikansallinen Kokoomus

Mutta kansallisessa politiikassa kokoomuslaiset tekevät kaikkein kovinta päivätyötä elinkeinoelämälle, joka on yhä useammin kansainvälistä. Kansainvälistyneellä elinkeino-elämällä ei ole isänmaata ja oikeisto ajaa sen asiaa aina kun vain voi.

Jos Kokoomus olisi aidosti kansallinen työväenpuolue, niin kyllä ammattiyhdistysliike tukisi myös sitä. Mutta kun mainoslauseet ja todellisuus on niin kaukana toisistaan, jättää ammattiyhdistysliike viisaasti Kokoomuksen tuetta. Ei ole järkevää tukea liikettä, joka ajaa vastapuolen intressejä.

Ammattiyhdistyksen vastainen politiikka toimii myös vastoin ihmisten enemmistöä etua. Yritysten avainryhmiä edustava ammattiyhdistysliike tukee kyllä myös Kokoomusta. Lisälisätietoa Ylen sivulta –> Ammattiliitoilta satojen tuhansien puoluetuet

Ammattiliitot perinteisen duunarin asialla

Ajaako nykymuotoinen ammattiyhdistysliike sitten varmasti kaikkien ihmisten asiaa? Perusturvan varassa elävät työttömät, kaiken maailman pätkä- ja silpputyöläiset, eläkeläiset, tosi- ja elämäntaiteilijat jäävät ammattiyhdistyksen edunvalvonnan ulkopuolelle. Lisäksi yrittäjät ja yritysten avainhenkilöt ei varmasti tarvitse ammattiyhdistysliikettä. Se on käynyt varmasti kaikille selväksi.

Ammattiyhdistysliike ei tosissaan aja kuin perinteisessä palkkatyössä käyvien jäsentensä etua. Niin se vain on. Ei edes kaikkien jäsenten etua ajeta.

Lisäksi yrittäjiksi pakotetut ammatinharjoittajat jäävät pahasti kaiken edunvalvonnan ulkopuolelle. Heidän asiaansa ei taida ajaa kukaan. Ellei sitten nuoren polven vasemmistolaiset ja vihreät ole heränneet heidän hätäänsä.

Vaikka puolueiden erot ovat minimaaliset, voidaan kolmesta suurimmasta puolueesta aina nostaa kaksi  kolmannen edelle: suomalaisen hyvinvointivaltion pääarkkitehtipuolueet Demarit ja Kepulit. Heidän maailmankatsomuksensa on terve, ihmisläheinen ja myös heikot huomioiva. Kunhan he harhapoluiltaan palaavat juurilleen, niin maastamme tulee vielä kelpo paikka elää. 

Kokoomusta äänestänyt sielunsa myynyt surkea joukko.

En muista Kokoomuksen hyvinvointi Suomen parantamiseksi tehneen yhtään avausta. Pientä viilailua ovat tehneet valmiisiin rakenteisiin. Yleensä viilailu on tuottanut selvän huononnuksen entiseen.

Niinpä luulen, että Kokoomusta, tuota sysimustaa rahanpalvontapuoluetta äänestävät vain silmäänkustut pieni- ja keskituloiset hölmöt ja sydämettömät omaa etuaan ajavat rikkaat.

Tuttavapiirissänikin voi näitä onnettomia ihmispoloja olla. Onneksi tuttavapiirini on niin köyhää, että vain typeryys ja syvä tyhmyys on voinut saada jonkun äänestämään Kokoomusta. Ei kyllä tule heti ketään mieleen.

Mutta jos hölmöily paljastuu, voi harhautuneen syntisen aina ohjata oikealle tielle keskustaan taikka vasemmalle, sydämen puolelle. Syvä tosirakkaus Kokoomukseen antaa kyllä aiheen loputtomaan vinoiluun. Onkohan silloin tyhmyydestä mahdollisuus parantua? Optimistina toivon niin.

Lopuksi

Suomessa on järkevintä äänestää kolmea suurta pienempiä puolueita, koska silloin heittää hiekkaa suomalaisen poliittisen kartellin rattaisiin.

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Elokuun alku

 

Luin tämän blogin alkua. Olipa pitkäveteistä ja joutavanpäiväistä jorinaa. Tämä homma on niin lapsenkengissä, ettei oikein tiedä, mihin näitä juttuja pitäisi ryhtyä tanssittamaan. Alun perusteella voin vain lohduttautua sillä, että aina voi parantaa. Ja syytä onkin.

Nyt ei julisteta eikä valisteta vaan ihmetellään vaan.

Kävin eilen McDonald'sissa syömässä juustohampurilaisen ja lukemassa Hesaria.

Istui tuolilleni ja levitin lehden ja syvennyin päivän uutistarjontaan. Luettuani jo tovin mäkkärinpullaa suussa naapuripöydän “Arska” tarjosi juomattoman Coca-Colansa minulle. Kiittelin auliisti. Äijä heilutti vaan kättään ja lähti ulos. Hän lähti luultavasti juomaan tuhdimpaa juomaa.

Mietin hänen poistuttuaan, olisiko Tavan-Tahvo antanut maksamansa juoman ventovieraalle? En usko. Hän mieluummin kaataa sen pois.

“Arskan” Cola oli hyvää hapokasta juomaa. Kansi oli päällä ja muki piripinnassa. Mainio mies tuo “Arska”.

Uutiset oli normaalia höttöä. Eli huomenna ei muista mitä tänään lukee.

Lopuksi: Kyllä köyhät antavat vähästään suhteellisesti aina enemmän kuin rikkaat, vaikka absoluuttisesti asia on toisinpäin. Kumpi on enemmän?