Vaalirahoitus on rikkaiden hupia eli kuinka ehdokas ostetaan.
Varoitus!! – Tämä juttu jatkaa yhteiskuntapoliittista linjaa. Tämä saattaa olla jostain ihmispolosta tylsää. Vähän niin kuin jalkapallo on minusta tylsää ja tyhjää. Mutta aina ei voi voittaa. Ihmispoloja olemme kai kaikki.
Demokratia on huonoista järjestelmistä paras
Demokratia on pääosin oikein hyvä ja mukava asia, mutta systeemiin on jäänyt monta ns. valuvikaa. Demokratia helposti taantuu plutokratiaa muistuttavaksi oligarkiaksi. On liian helppoa ostaa ehdokas. On myös aivan liian helppo manipuloida tarkkaamatonta äänestäjää. Politiikan mädättämiskikkoja löytyy helposti monta muutakin. Ne ovat yhtä tehokkaita ellei jopa tehokkaampia kansanvallan tuhoja.
Helpoin tapa lahottaa demokratia on tietysti ostaa ehdokkaat ja/tai äänestäjien äänet. Ehdokkaiden ostaminen on vanha ja hyväksi havaittu systeemi. Vaalirahoitus ei ole vastikkeetonta. Rahalle vastapalvelus on itsestäänselvyys. Ulkomailla mainioita esimerkkejä ehdokkaiden ostosta on useita; Huippuina länsimaisen demokratian kaksi mustaa lammasta eli USA ja Italia.
Ehdokkaiden ostaminen
1. USA
USA:n presidentinvaalit on poikkeuksetta voittanut ehdokas, jolla on suurin vaalikassa. Presidentti B. Obama kylläkin keräsi vaalikassansa osin epätavallisesti tavallisilta ihmisiltä pienen pieninä puroina. Hänen vaalikassansa oli ja on kaikkien aikojen suurin.
Mutta ennen kaikkea USA:n Kongressin jäseniä pidetään yleisesti “ostettuina “ miehinä ja naisina. USA:ssa kaikki valtiolliset ja osavaltiolliset vaalit on hyvin kalliita. Rikkailla yksityishenkilöillä ja yrityksillä on varaa tukea omaa ehdokastaan. Siksipä USA:n köyhät eivät käytännössä äänestä missään vaaleissa, koska kukaan ei aja heidän etuaan. Siellä raha todella ratkaisee. Kongressin jäseniä ei niinkään suoraan osteta. Vaan he miettivät, kannattaako vaalirahoittajan/-rahoittajien intressejä vastaan toimia?
- USA:n vaalirahoituslait ovat hyvin tiukkoja ja yksityiskohtaisia. Mutta niitä kierretään yleisesti monin kekseliäin keinoin. Säädökset ovat erilaiset valtiollisissa ja paikallisvaaleissa. USA:ssa on nykyään säädetty vaalirahalahjoituksille katto, joten vaalirahat kerätään pienistä puroista.
Valtiollisissa vaaleissa rahalahjoituksen katto on yksityiseltä: 2 300 $ ehdokkaalle ja 28 500 $ puolueelle. Presidentinvaaleissa yksityinen lahjoittaja voi lahjoittaa 2 300 $ kahteen kertaan: Esivaaleissa ja varsinaisessa vaalissa. Kannatusryhmät voivat lisäksi kerätä 5 000 $ ehdokkaalle ja kolme kertaa enemmän puolueelle. *
Läpinäkyvyys on ollut tavoitteena. Jo 200 $ lahjoitukset ovat täysin julkisia. Lehti- ja TV-mainoksissa myöskin rahoituslähteet mainitaan.
Mutta hyvin yleisesti vaalirahoituslakeja kierretään erilaisten ”riippumattomien kansalaisjärjestöjen” teemamainonnalla. Tässä mainontatavassa tuki tulee epäsuorasti mutta selvästi julki. Teemamainonnassa mitkään rahakatot eivät päde. Eikä ehdokas jätä tätä rahallista tukea koskaan korvaamatta. Raha ratkaisee.
*Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätös 21.1.2010 poisti yrityksille laaditut katot USA:n vaaleista.
2. Italia
Italiassa vanhat ja vakiintuneet puolueet ovat käytännössä kadonneet puoluekartalta niiden sotkeuduttua korruptioon ja puoluerahoituksen epäselvyyksiin.
Koska suuriraha Italiassa haluaa pitää etunsa, ökyrikkaat perustivat ikiomia puolueita ajamaan asioitaan vanhojen puolueiden hävittyä kadotukseen. Puolue ajaa silloin kaikin voimin puolueen perustajan eli rahoittajan yksityistä asiaa ja vasta sitten Italian asiaa.
Popolo della Libertà –puolueen (ennen Forza Italia) johtaja Silvio Berlusconi on tästä huimin esimerkki. Mediaimperiuminsa avulla hän on saanut äänestäjien enemmistön puolelleen (Huomatkaa – Ei välttämättä italialaisten enemmistöä). Keinoina hän käyttää tuttua ja turvallista tyyliä hurjilta 20- ja 30-luvuilta: kansankiihotusta, liukasta valehtelua ja yksinkertaisia iskulauseita. Hyvä Italia, maa aina kansanvallan puolella!!
3. Me Suomessa
Me Suomessa emme onneksi ole vajonneet näin alas. Vasemmistopuolueet eivät aja ammattiyhdistysliikkeen etua eikä oikeistopuolueet elinkeinoelämän asiaa. Eihän se sovi ollenkaan.
Suomi - Agnus Dei
++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
Kirjoitussarja jatkuu:
Keinoja kansanvallan tuhoamiseksi Osa II
Vähän selventävää sanastoa
Demokratia eli "Kansanvalta" = Järjestelmä, jossa väestö kokonaisuutena on valtiovallan ylin haltija. Yleensä vallankäyttäjät valitaan vapailla ja yleisillä vaaleilla.
Plutokratia = Rahavaltainen valtiomuoto, jossa valtion vallankäyttö on keskittynyt rikkaimmalle kansanosalle.
Oligarkia = Harvainvalta. Valtiomuoto, jossa hallitseva luokka pyrkii edistämään vain omaa etuaan.
Lisätietoja eli lähde:
