Gravis admodum …

 

Ylen raskas eli Gravis admodum on vanhin säilynyt Suomea koskeva asiakirja. Kirjettä on kutsuttu paavin bullaksi mutta se saattaa olla myös vaatimattomampi paavillinen kirje. Paavi Aleksanteri III lähetti sen Upsalan arkkipiispalle ja muille Ruotsin piispoille. Alkuperäinen kirje on kadonnut, mutta kopioita on säilynyt.

Tämä mainio kirje on syytä lukea (ainakin sivistyneen ihmisen).

Gravis admodum

“Ylen raskas ja vaikea valitus on esitetty apostoliselle istuimelle siitä, että suomalaiset aina, kun heitä uhkaa vihollisten sotajoukko, lupaavat säilyttää kristillisen uskon ja pyytävät hartaasti saarnaajia ja kristillisen lain selittäjiä, mutta sotajoukon vetäydyttyä kieltävät uskon, halveksivat ja ankarasti vainoavat saarnaajia. Koska he näin näyttävät pilkkaavan Jumalaa ja halveksivan kristillistä uskontoa, ja koska he näin ovat kaksinkertaisesti helvetin lapsia, heidän onnensa ja elämänsä nähdään kokonaan olevan maallisissa ja he halveksivat taivaallisia, eikä ole soveliasta, että vastoinkäymisessä heille tuottaa turvan kristityn nimi, jota he myötäkäymisessä näyttävät pilkkaavan ja kammoksuvan; muistutamme ja määräämme teidän yhdyskunnallenne, että tästä lähtien heidän petoksiaan ja juoniaan varoisitte niin järkevästi ja harkitusti, että jos pakko tulee, he eivät voi turvautua teidän apuunne ja puolustukseenne, elleivät he luovuta teidän haltuunne varustuksiaan, jos heillä joitakin on, tai muutoin anna riittävää taetta ja varmuutta siitä, että he eivät tämän jälkeen millään tavalla voi peräytyä tai kiertää teidän järkevyyttänne, vaan heidän on pakko lujasti pitää ja säilyttää kristinuskon todisteet; ettei heitä enää nähtäisi niiden joukossa, joista on sanottu: hän on tunnustava sinua, niin kauan kuin teet hänelle hyvää.”
“Annettu Tusculanumissa syyskuun 9 päivänä.” [1171 tai 1172](suomennettu latinasta) 

Historian alussa oli suomalaisilla järkevä, opportunistinen kanta juutalaiseen harhaoppiin nimeltä kristinusko. Pakanuuden ja nykyajan välissä suomalaiset joutuivat harhatielle, ja ottivat kristillisen taikauskon tosissaan. Tämä aika oli surullista aikaa. Nykyään olemme taas pragmaattisempia tämän huuhaan kanssa. Näin luulen.

Tässä paavillisessa kirjeessä paavi Aleksanteri III valitti suomalaisten epäluotettavuutta. Hädän hetkellä suomalaiset ruinasivat apua saarnaajilta ja varsinkin saarnaajien apujoukoilta. Hätätilan haihduttua suomalaiset sujuvasti kielsivät kristinuskon ja saarnaajat saivat satikutia. Paavi huomautti, että suomalaisilta on vaadittava takeita kristinuskossa pysymisestä avun vastikkeeksi.

Jos tuo kirje antaa totuudellisen kuvan  suomalaisista historian aamunkoitossa, niin täytyy esi-isille nostaa hattua. Hyvä Suomi ja suomalaiset. Rusinat pitää noukkia pullasta.

Nykyisin on samanmoinen meininki. Ihmiset käyttää surutta kirkkoa ja kirkon palveluita hyväkseen. Se on minusta aivan oikein. Kirkon diakonia onkin ainoa syy, miksi minun mielestäni kirkolle nykyaikana voidaan sallia verotusoikeus. Kirkkoon kuuluvista valtaosa on taatusti menettänyt uskonsa evankelis-luterilaisiin dogmeihin. Siitä voisin vaikka lyödä vetoa.

Ahneimmat rahanhimossaan eroavat kirkosta. Tuskinpa antavat myöhemmin omasta pussistaan hyväntekeväi-syyteen lähellekään sitä mitä kirkollisverojen kautta ohjautuisi diakoniatyöhön. Raha ratkaisee. Eikä ahneudella ole mitään rajaa.

En usko Jeesuksen jumaluuteen. Hyvin vaikea on uskoa minkäänlaiseen jumaluuteen taikka edes sielun olemassaoloon. Katselen maailmaa hyvin skeptisenä agnostikkona.

En ole kuitenkaan eronnut Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta. Maksan mielelläni suomalaisen rakennusperinteen säilyttämisestä ja kirkon diakoniatyöstä. Ne on minusta tärkeitä asioita. Ahneet olkoot toisaalla. Eikä kristillisen taikauskon pönkittäminen käy luonnolleni ollenkaan. Sitä paitsi hörhöjen kiistelyä on huvittavaa seurata (esim. naispappeus).

 

Jos Jumala/Jeesus on tuolla, niin tulisi nyt vaan alas, eikä piilottelisi pilvien takana.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon dogmit on kirjoitettu tunnustuskirjoihin –> http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/

Sanojen selvennystä

Pragmaattinen = käytännönläheisesti asioihin suhtautuva

Opportunismi = tilanteiden periaatteeton hyväksikäyttö, vallitsevien olojen myötäily

---------------------------------------------------------------------------------

Gravis admodumin teksti on kopioitu

WSOY:n CD-Facta 2001 CD-ROM:ilta.

Etyylialkoholi: Lahja ihmispololle, jonka päätä vanne puristaa

Tänään Kirkastussunnuntaina on kovan yhteiskunnallisen paatoksen jälkeen mukava palata perusasioiden pariin.

 

 

Alkoholi eritoten etanoli on mainio juoma. Terveellistä niin mielelle kuin sielullekin. Harva tunnustautuu rohkeasti alkoholin ystäväksi. Minusta alkoholin juomisessa ei ole mitään pahaa. Iloinen juopottelu mukavassa seurassa on hauskempaa kuin kotona kuivana kyhjötys. Silloin ihminen vaan ahdistuu ja nahistuu olemattomiin. Parempi on ihmisen ystävien seurassa karistaa kallostaan kaikki kuona ja kummitukset muutamalla hyvän tuulen maljalla. Onhan tislattua alkoholia kehuttu joskus Elämän vedeksikin.

Kuivuudesta seuraa sitä paitsi usein kaikkea pahaa. Hyvä esimerkki on parannuksen tehnyt vanha juoppo George Walker Bush. Hän itse kertoo Jumalan avulla päässeensä eroon alkoholismistaan kostean 40-vuotispäivänsä jälkeen. Krapula on mielestäni huono konsultti. Voi hyvällä syyllä sanoa että, jos miesparka olisi visusti pysynyt mierontiellä, niin maailma olisi takuulla parempi paikka elää.

Tietysti aina ei ole syytä ottaa, vaan on parempi kulkea kaitaa kuivaa tietä. Raskauden aikana ei tietenkään saa juopotella. Sehän on päivänselvää. Eikä sairaiden kannata kitata kuun noususta kuun nousuun. Kohtuus se on juopottelussakin. Parempi harvoin ja kunnolla kuin kokoajan pienessä sievässä eikä odottaville ja kipeille pisaraakaan.

Mutta etenkin elosteleva eliitti paasaa kohtuutonta kohtuutta. Pitäisi juoda ”sivistyneesti”. Mitä tarkoittaa ”sivistynyt” juominen? Mitä? Kysynpä vaan. Tissuttelua, ikuista tuhnuhumalaa vai yömyssyttelyä? Nuo kaksinaismoralismin toteemit juoda lipittävät kuulema itse vain pari lasillista ”hyvää” viiniä ”hyvän” ruuan kanssa (Ei siis pahaa punkkua pahan pöperön kanssa).

Uskokoot ken tahtoo. Kun katselee maailmantalouden tilaa nykyään, niin eliitin aina ammottavaan kitaan on tainnut kaatua konjakit, armanjakit ja kaikki mahdollinen päätä sekoittava aines. Ei tätä maailmantilaa voi muuten käsittää.

C2H5OH

Kansanvaltaa arpomalla

Vedän tähän yhteiskunnallis-poliittiselta kiihdytyskaistalta parannusehdotuksen yleiseen demokratiavajeeseen. Tässä en nyt tarkoita Euroopan unioniin rakennettua demokratiavajetta, vaan itse demokraattisen järjestelmän ytimeen jäänyttä demokratian mustaa aukkoa, oligarkian äitiä.

Tästä blogista tulkoot tämän kirjoituksen myötä kaiken höttöbloggailun lisäksi yhteiskunnalis-poliittinen ohituskaista. Toivon vauhdin riittävän, sillä nopeusrajoituksia ei täällä ole.

Kuuluuko kansan ääni korvesta?

Kansanvaltaisessa järjestelmässä kansan enemmistön kannan pitäisi voittaa. Mielestäni äänestäneiden enemmistö ei ole sama asia kuin kansalaisten enemmistö. Minusta lähtökohdaksi täytyy ottaa, että vain yli 50 prosentin äänestysvilkkaus tuottaa pätevän vaalituloksen. Tarkkaan ottaen silloinkaan ei ole vielä tiedossa kansan enemmistön kanta. Mutta se on jo saivartelua. Siis - jos alle puolet käy äänestämässä, niin minusta kansan enemmistön tahtoa ei saada selville. Se on kansanvallan ja siten demokratian hengen vastaista ja äänestystuloksen suora tulkinta pitää hylätä.

Kansanvaltaan pyrkivässä järjestelmässä kansan enemmistön mielipide pitää kuitenkin saada selville. Äänestyspakko Belgian malliin nostaa äänestysaktiivisuutta varmasti tarpeeksi. En kannata tämän kaltaista pakko-valtaa, vaikka äänestysprosentit nousisivatkin yli 90 %:n.

Jos enemmistö ei käytä äänioikeuttaan, niin mielestäni paras tapa saada enemmistön kanta esille ja sille kuuluvaan arvoon, on käyttää painotettua arvontaa. Eli jos enemmistö ei tahdo vaikuttaa äänestämällä, niin silloin vaikuttakoot Onnetar, tuo iloinen Fortuna.

Arvonta, toisin kuin moni siellä luulee, on kuulunut ja kuuluu demokraattiseen perinteeseen.

Demokratian kehto

Antiikin Ateenassa Kansankokous oli kaiken vallan lähde. Siellä vapaat miehet äänestivät tärkeistä asioista. Osa vallasta oli kuitenkin jaettu virkamiehille. Ne yleensä valittiin arvalla ehdokkaiden joukosta. Esimerkiksi Viidensadan neuvosto valittiin papuarvonnalla ehdokkaiden joukosta (Kaksi uurnaa; toisesta nostetaan nimi ja toisesta papu: Valkoinen -> Valittu tai Musta -> ei valittu). Yksi merkittävä poikkeus oli Strategosten valinta. Heidät valittiin Kansankokouksessa vaalilla.

Niin kuin huomasimme antiikin Kreikassa sovellettiin suoran demokratian lisäksi edustuksellista demokratiaa arpomalla. Nykyäänkin monissa maissa oikeuden valamiehistöjä valitaan arvalla. Tasatuloksissa myös arpa saa nykyisin useimmiten ratkaista.

Näin suora arvontamalli ei sovi nykyaikaiseen käsitykseen demokratiasta. Mutta minusta kansanvaltaa halveksitaan hyväksymällä vaalien tulokset alle 50 %:n äänestysprosentilla. Kansan enemmistön tahto ei todellakaan tule ilmi silloin. Kansanvalta on muuttunut harvainvallaksi. Siksi minusta näissä tapauksissa pitäisi käyttää painotettua arvontaa. (Nyt varmasti mielipiteeni tuli selväksi!)

Painotettu arvonta

Periaate on hyvin yksinkertainen. Tässä vähän lainataan antiikin papuarvonnan ideaa. Yksinkertaistettuna systeemi toimii vaikka seuraavasti.

Vaalien jälkeisessä arvonnassa puolueitten ehdokkaat laitetaan äänimäärien mukaiseen järjestykseen listalle, missä eniten ääniä saanut puolueen ehdokas on ensimmäinen ja vähiten ääniä saanut viimeinen. Nämä listat sitten numeroidaan. Myös arvontakoneen sata palloa numeroidaan listojen numeroilla. Yksi pallo jokaista vaaleissa saatua prosenttiyksikköä kohden, pyöristys alaspäin. Esim. puolue, joka sai 10.6 % äänistä, saa 10 palloa arvontakoneeseen. (Palloja voi tietenkin olla vaikka tuhat, jolloin edellä mainitussa tilanteessa puolue saa 106 palloa koneeseen.)

Itse arvontatapahtuma taas toimii niin, että esimerkiksi vaikka EU-vaaleissa arvotaan 13 palloa. Arvonnan jälkeen tarkistetaan, kuinka monta palloa kukin puolue eli lista saa. Jos puolue saa esim. 5 palloa, niin viisi eniten varsinaisessa vaalissa ääniä saanutta valitaan puolueen listalta parlamenttiin. Tässä mallissa tulisi myös pyöristyksen takia tyhjiä palloja ulos arvotakoneesta. Arvontaa tietenkin jatkettaisiin niin, että kaikki 13 parlamenttipaikkaa saadaan täytettyä. Periaate tuli tässä varmasti selväksi. Arpomismenetelmiä maailmassa kyllä riittää.

Painotetulla arpomisella kunnioitetaan sekä äänestäneitä että äänestämättä jättänyttä kansan enemmistöä. Äänestämättä jättäneen suuren enemmistön mielipide olisi saattanut muuttaa radikaalimmin tulosta kuin tämänkaltainen painotettu arvonta. Öö – Mistäkö niin päättelen? Politiikasta kiinnostumattomilla luultavasti kaikki epäolennainen vaikuttaa äänestyspäätökseen politiikasta jonkin verran kiinnostunutta äänestäjää enemmän. Näin luulen.

Hauskaa oli muuten huomata, että antiikin Ateenassa idiootti oli henkilö, joka jätti yhteisten asioiden hoidon muille. Ehkä ateenalaiset olivat oikeassa tai ehkä eivät sittenkään.

Lopuksi tähän linkki, jos antiikin systeemit kiinnostaa:

Antiikin Kreikka: Ateenalaisten kaupunkivaltio ja demokratia

Ajanvirrassa

Kirjoitan tänne melankolian ja ajan tumman pohjavirran inspiroimaa juttua. Jutut kulkee ajanvirran veneessä. Yritän ohjata parhaani mukaan jutun kulkua.

Välähdys ideoiden todellisuudesta iskekööt salaman lailla arkimaailmaan. Jos näin käy, jääkö siitä muistoihimme savun hajuakaan? Ideasta konkretiaan, siinä kirjoittajan maahan lytistävä taakka.

Niinpä - Kuka lopulta tietää, mikä on tämän blogimatkan määränpää? Toivon mukaan ajatuksia herättävä matka alkaa.

Matkaan saattajaksi valjastetaan Thomas Stearns Eliotin runon alku.

Ontot miehet

Olemme ontot miehet
olemme täytetyt miehet
yhteen nojaten
päät täynnä olkia. Voi!
Kuivuneet äänemme, kun
yhdessä kuiskaamme
ovat heikot ja tarkoituksettomat
kuin tuuli kuivassa ruohossa
tai rottien askeleet lasin siruilla
kuivassa kellarissamme
…
Suomentanut Kai Mäkinen

Loput runosta on luettavissa ainakin runokirjassa:
T. S: Eliot : Autio maa (ISBN 951-1-10311-3).
Suosittelen lämpimästi tämän runon lukemista, sillä runossa kerrotaan, miten maailma loppuu. Ja sehän meitä kaikkia kiinnostaa.

Malttamattomille runo alkukielellä -> The Hollow Men

Kolmas ensimmäinen kerta

 

Kirjoitan tähän blogialustaan ensimmäistä kertaa. Kokeilen kuinka mukava systeemi täällä bloggerissa oikein on. Tämä tuntuu ainakin mukavalta.

Oikolukukin näyttää toimivan vallan mainiosti. Systeemi myös tallentelee automaattisesti kirjoitelmani luonnosta vähän väliä. Tämähän on vallan mainio juttu. Hienoa on myös, että tämä Bloggeri tukee Windows Live Writeriä.

Nyt tuntuu, että kyllä kannatti vaihtaa Vuodatuksesta tänne ylikansalliseen Bloggeriin.