Kirjoitan tänne melankolian ja ajan tumman pohjavirran inspiroimaa juttua. Jutut kulkee ajanvirran veneessä. Yritän ohjata parhaani mukaan jutun kulkua.
Välähdys ideoiden todellisuudesta iskekööt salaman lailla arkimaailmaan. Jos näin käy, jääkö siitä muistoihimme savun hajuakaan? Ideasta konkretiaan, siinä kirjoittajan maahan lytistävä taakka.
Niinpä - Kuka lopulta tietää, mikä on tämän blogimatkan määränpää? Toivon mukaan ajatuksia herättävä matka alkaa.
Matkaan saattajaksi valjastetaan Thomas Stearns Eliotin runon alku.
Ontot miehet
Olemme ontot miehet
olemme täytetyt miehet
yhteen nojaten
päät täynnä olkia. Voi!
Kuivuneet äänemme, kun
yhdessä kuiskaamme
ovat heikot ja tarkoituksettomat
kuin tuuli kuivassa ruohossa
tai rottien askeleet lasin siruilla
kuivassa kellarissamme
…
Suomentanut Kai Mäkinen
Loput runosta on luettavissa ainakin runokirjassa:
T. S: Eliot : Autio maa (ISBN 951-1-10311-3).
Suosittelen lämpimästi tämän runon lukemista, sillä runossa kerrotaan, miten maailma loppuu. Ja sehän meitä kaikkia kiinnostaa.
Malttamattomille runo alkukielellä -> The Hollow Men
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti