Karkauspäivä hyppää eli karkaa paikallaan

 

Karkauspäivä on tänä vuonna neljännen kerran helmikuun viimeisenä päivänä 29.02.. Entiseen, hyvään aikaan, karkauspäivä oli aina 24.02.. Karkauspäivä ei suinkaan ollut Matin päivänä vaan Matin päivä ja kaikki loput helmikuun nimipäivät siirtyivät yhden päivän eteenpäin. Karkauspäivä ei ole kenenkään nimipäivä.

Karkauspäivän paikan määräytyminen muutettiin yksikertaisemmaksi, koska ihmisten yleissivistys on/oli niin heikkoa. He eivät ymmärtäneet, miksi karkauspäivä oli 24.02. eikä 29.02.. Kaikkein yksinkertaisempien kansalaisten suussa karkauspäiväksi muotoutui karkausvuoden helmikuun viimeinen päivä jo kauan ennen kuin viranomaiset antoivat periksi, ja karkauspäivä (24.02.) siirtyi virallisessa kalenterissa nykyiselle paikalleen (29.02.). Typeryydelle, tyhmyydelle ja yksinkertaiselle ajattelulle annettiin periksi. Typeryksiä on aina demokratiassa enemmistö.

Mutta perinteisellä paikallaan 24.02. karkauspäivällä on tarina, joka pohjautuu historiallisiin tosiasioihin.

 

Karkauspäivän synty

Nykyinen kalenterimme pohjautuu juliaaninen kalenteriin, joka on taas vanhan roomalaisen kalenterin perillinen.

Varhaisin roomalainen kalenteri

Varhaisen roomalaisen kalenterin vuosi alkoi maaliskuussa ja oli 10 kuukautta eli 304 päivää pitkä. Kuukausien  pituudet olivat 20 päivästä 35 päivään joskus jopa pitempiä. Kalenterin viimeisen kuukauden eli kymmenennen jälkeen  (december) alkoi nimeämätön talviaika, joka kesti kevätpäiväntasaukseen asti. Talviaikaa ei laskettu mukaan vuoden pituuteen. Karkauspäivää ei tarvittu, koska se hukkui talviajan nimettömyyteen.

Uusi vuosi alkoi kevätpäiväntasauksesta. Samalla alkoi sotilaiden vuosi, sillä talvella ei taisteltu. Vuosi siis alkoi, kun sotiminen oli taas mahdollista, siksi vuoden ensimmäinen kuukausi Martius oli pyhitetty sodalle ja sodanjumalalle Marsille.

Romuluksen kalenteri

Romulus, Rooman ensimmäinen kuningas, uudisti kalenteria vakiinnuttamalla kuukausien pituudet 29 ja 31 päivään. Romuluksen kalenteri jäi lyhytikäiseksi, koska se oli kaikin puolin kelvoton tavallisen maata viljelevän kansan käyttöön.

Numan kalenteri

Romuluksen seuraaja Numa Pompilius korjasi kalenteria monin tavoin. Ensiksikin hän lisäsi 2 kuukautta vuoteen. Vuoden loppuun talviaikaan ilmestyivät Februarius ja Ianuarius. Samalla Romuluksen 304-päiväisestä kalenterivuodesta siirryttiin 355 päiväiseen kalenterivuoteen.

Tämä 12 kuukautinen kuukalenteri pysyi vuodenaikojen tahdissa erityisellä karkauskuukaudella Mercedoniuksella (Intercalaris). Karkauskuukausi Mercedonius oli tarkoitus lisätä joka toinen vuosi Februarius -kuukauden 23. päivän jälkeen. Ja siihen tätä karkauskuukautta lisättiinkin useita vuosisatoja vaihtelevalla menestyksellä. Tässä on perinteisen karkauspäivän paikan alkujuuri.

Vuonna 450 eKr. Numan kalenteria parannettiin siirtämällä  Februarius nykyiselle paikalleen heti Ianuariuksen jälkeen eli ne vaihtoivat paikkaa. Samalla karkauskuukausi siirtyi vuoden loppuun.

Mercedonius

Erityinen huolenaihe oli karkauskuukausi Mercedonius. Alussa sitä lisättiin joka toinen vuosi paikalleen. Myöhemmin karkauskuukausi lisättiin joka kahdeksas vuosi. Systeemi oli hyvin sekava, ja kalenteri heilui pitkin aurinkovuotta edestakaisin.

Karkauskuukauden sijoittaminen oli annettu Roomassa pontifex-papiston eli pontifex-kollegion tehtäväksi. Erityisessä vastuussa karkauskuukauden sijoittamisesta oli heidän esimiehensä, pontifex maximus. Hyvin usein papit unohtivat lisätä karkauskuukaudet määrävälein tai sitten he muuten sotkivat asiansa, joten vuodet eivät niihin aikoihin olleet veljet keskenään. Eikä ollut harvinaista, että pontifex maximus pidensi vuotta, jotta mieleisen konsulin tai jonkin muun virkamiehen virkakausi sai jatkua hieman pitempää. Vastaavasti epämieluisan virkamiehen virkakautta lyhennettiin jättämällä karkauskuukausi väliin.

Juliaaninen kalenteri

Gaius Iulius Caesar eli Julius Caesar siirsi roomalaiset kuukalentereiden ajasta aurinkovuoteen vuoden 46 eKr. aikana. Vuosi 46 eKr. oli poikkeuksellisen pitkä, peräti 445 päivää. Caesar kutsui sitä kuvaavalla nimellä “ultimus annus confusionis” eli “viimeinen sekaannuksen vuosi”.  Idean aurinkoon perustuvasta kalenterista Julius Caesar oli saanut egyptiläisiltä, noilta ikuisilta auringonpalvojilta.

Hänen aikanaan roomalainen Numan kalenteri oli jo melko lailla sekaisin, eikä J. Caesar ollut siihen itse vähiten syypää, sillä toimiessaan pontifex maximuksena vuodesta 52 eKr. hän oli lisännyt vain yhden karkauskuukauden. Kalenteri oli ainakin kaksi kuukautta väärässä.

Julius Caesar uudisti kalenteria perusteellisemmin Roomassa kuin kukaan ennen häntä. Hän poisti poliittisten kiistojen ikuisuusaiheen, karkauskuukauden Mercedoniuksen. Sen tilalle aivan samaan paikkaan hän määräsi määrävälein lisättäväksi karkauspäivän. Alussa oli kiistaa, olisiko karkauspäivä kolmen vai neljän vuoden välein. Joka neljännen vuoden välein lisättävä karkauspäivä voitti, koska vuosi pysyi näin tarkemmin vuodenaikojen tahdissa. Julius Caesar lisäsi siis karkauspäivän helmikuuhun 23. päivän jälkeiseksi päiväksi. Karkauspäivän paikka oli tarkkaan ottanen “bis sextus ante calendas martias” eli 24.02..  Karkauspäivän perinteinen paikka on siis juliaanisen kalenterin asettajan pontifex maximus Julius Caesarin määräys.

Toinen melkein yhtä suuri muutos kuin karkauskuukauden muuttuminen karkauspäiväksi on se, että Julius Caesar siirsi lopullisesti vuoden alkamaan nykyisestä paikastaan eli  tammikuun (Ianuarius) ensimmäisestä päivästä.

Muita tärkeitä muutoksia, mitä juliaaninen kalenteri toi mukanaan oli, että vuodessa oli 12 vuorotellen 30- tai 31-päiväistä kuukautta. Helmikuu (Februarius) oli poikkeus. Helmikuussa oli normaalivuonna 29 ja karkausvuonna 30 päivää. Nykyinen 28 -päiväinen helmikuu johtuu taas siitä, kun Sextilis (elokuu) nimettiin myöhemmin keisari Augustuksen mukaan. Eikä Augustuksen kuukaudessa saanut olla vähemmän päiviä kuin jo aikaisemmin Julius Caesarin mukaan nimetyssä Iulius –kuukaudessa (heinäkuu). Yksi päivä napattiin Helmikuusta tasapainottamaan tilannetta.

Kannattaa huomioida, että karkauskuukauden korvautuminen karkauspäivällä ja kuukausien piteneminen pidensi myös kalenterivuoden nykyiseen mittaansa 365 /366 päivään.

 

Tässä on lyhyesti karkauspäivän tarina. Näppärää tämä kalenteritouhu.

 

Huom!

Gregoriaanisessa kalenterissa karkauspäivien määräytymistä vielä tarkennettiin.

“Gregoriaanisessa kalenterissa vuoteen lisätään karkauspäivä neljällä jaollisina vuosina lukuun ottamatta sadalla jaollisia vuosia, jotka eivät ole jaollisia 400:lla.”

 

Lähteitä:

Kustaa Vilkuna: Vuotuinen Ajantieto, Helsinki: Otava, 2010. ISBN-10: 951-1-12544-3
David Ewing Duncan: Kalenteri, Porvoo: WSOY, 1999. ISBN: 951-0-23645-4

Karkauspäivä 24. vai 29. helmikuuta?
Roomalainen kalenteri
Karkausvuosi länsimaisessa ajanlaskussa
Juliaaninen kalenteri
Gregoriaaninen kalenteri

Lisätietoa:

Roomalaisen päiväyskäytännön “bis sextus ante calendas martias” tarkoittaa tarkkaan ottaen suomeksi "uudestaan kuudes päivä ennen maaliskuun calendae-päivää (maaliskuun 1. päivää)".

Romulus ja Numa Pompilius ovat muinaisia Rooman kuninkaita. Heidän historiallisuutensa on mytologiaa ja myyttiä. Jotain siellä on takana, mutta mikä on totta ja mikä on legendaa. Se jää jokaisen pääteltäväksi.

 

Toimittajan Technorati merkinnät: Julius Caesar,juliaaninen kalenteri,roomalainen kalenteri,gregoriaaninen kalenteri,karkauspäivä,karkauskuukausi,aurinkovuosi,kuukalenteri,aurinkokalenteri,pontifex maximus,Mercedonius,Intercalaris

Kuolema - viimeinen vieras

Kevyt hautuumaahiekka on kahden metrin kuopan reunalla. Hiekka odottaa siinä vainajaa. Aivan kuin ajanhiekka, se heitetään lopulta eletyn elämän päälle. Kuolleesta jää vain muistot elävien mietteisiin.

Tämä mielikuva on kohdaltamme vielä tulevaisuuden aika-avaruudessa. Mutta nyt, vielä nyt me elämme ja olemme vasta kuoleman odotushuoneessa. Kuitenkin joka ikinen hetki kuolema lähestyy meitä 24 tunnin päivävauhdilla. Jonain päivänä tai jonain yönä me kohtaamme viimeisen vieraan, kuoleman.

Kuolema

Kuolema tarkoittaa elintoimintojen pysyvää ja lopullista  lakkaamista. Henki siinä lähtee. Ruumiiseen ei jää hengen pihaustakaan. Ja siitä hetkestä ruumis alkaa lahota. Se maatuu ja mätänee. Ruumis joutuu, jos hyvin käy, luonnon loputtomaan kiertokulkuun. Maatuessaan ruumis hajoaa ravinteiksi. Matojen, toukkien, bakteerien, sienien ja erilaisten alkueläinten ravintona ruumis aloittaa “uuden elämän” ja jatkaa “elämäänsä” ehkä ikuisesti.

Sielu

Sielun tai hengen tie kuoleman jälkeen on mysteeri. Kaikki uskonnot ovat yrittäneet saada selvyyttä “kuolemanjälkeisestä elämästä”. Onko sitä vai ei?

Minä en usko sieluun saati “kuolemanjälkeiseen elämään”. Ihmisen henki, humani spiritus, on aivojen sähkökemiallista toimintaa. Aivot ovat yhtä kuin me. Aivojen kuollessa kuolemme mekin, lopullisesti. Kuolema jälkeen avautuu ikuinen tyhjyys, kuoleman musta aukko, jonne elämä pakenee koskaan palaamatta. Kuollut on ikuisesti kuollut. Sielu, ihmisen henki, hajoaa maailmankaikkeuteen. Mitään ei jää jäljelle.

Kuolleet elävät kuitenkin aina keskuudessamme, muistoissamme. Muuten kuolleet pysyvät kuolleina. 

Elämä on elämää varten, eläville tarkoitettu

Elämää on elettävä, aivan kuin se olisi ainutkertainen kokemus, ja sitähän elämä onkin, ikuisesti itsessään arvokas. Nauttikaamme elämästämme, aivan kuin eläisimme viimeistä päivää, sillä elämämme päivämme ovat jo luetut. Se viimeinen hetki tulee usein yllättäen ja pyytämättä. Emme välttämättä kuule, kun viimeinen hetki lyö, mutta kuolema, viimeinen vieras, kuulee ja noutaa mukaansa ajatuksen kuolemattomasta sielusta jättäen muiston aaveen jälkeensä leijumaan.

Rauha teille.

---

Toimittajan Technorati merkinnät: kuolema,sielu,ruumis,elämä,kuolemanjälkeinen elämä

Koko kansan presidentti

Presidentti

Saamme tasavaltaan maaliskuun alussa uuden presidentin. Mikään ei muutu. Sama meno jatkuu. Aurinko nousee ja aurinko laskee. Presidentti ei tavallisen ihmisen elämään juuri vaikuta, koska ulkopolitiikka on presidentin pääasiallinen työmaa.

Toivottavasti uusi presidentti Sauli Niinistö pitää vähintään yhtä hyviä suhteita Venäjään kuin Tarja Halonen piti ja pitää vielä hetken. Venäjän ja Suomen välillä kun terve kunnioitus säilyy niin kaikki on hyvin. Ystävät lähellä ja rakkaat viholliset vieläkin lähempänä. Venäjän ja Suomen välit täytyy olla priimakunnossa. Tämä suhde on EU:n ulkopuolisen ulkopolitiikan kulmakivi. Ja tottahan presidentti toimii yhteistoiminnassa Suomen hallituksen kanssa Venäjän suhteen. Näin ainakin lukee perustuslaissa.

Sauli Niinistö vs. Pekka Haavisto

Mutta itse asiaan, nyt voitti enemmän kannatusta saanut ja pulinat pois. Voittajasta tulee taatusti ihan kelpo presidentti. Sehän on päivän selvää. Suomi ei taannu Sauli-Arabiaksi vaan porskuttaa sisukkaasti Suomena entiseen malliin.

Mutta koko kansan presidenttiä emme saaneet. Emmekä saa ikinä. Voittaja sai vain 43,1% äänioikeutettujen äänistä. Hän ei saanut edes puolia äänistä. Koko äänioikeutettuun kansaan jäi matkaa vielä 56,9%. Äänestäneitten äänistä hän sai toki muhkeat 62,6%. Se on todella kunnioitettava osuus. Yksittäisinä ääninä tuo tekee 1 802 328 ääntä.

Hävinnyt hävisikin kunnolla. Aina ei voi voittaa. Häviäjä sai vain 25,8 % äänioikeutettujen äänistä. Äänestäneitten äänistä tuo tekee 37,4%. Aika vähän, mutta oli siellä myös minunkin ääneni, yksi ääni 1 077 425 joukossa. 
 
Ei passaa jäädä suremaan. Sauli voitti ja Pekka tuli maaliin toisena. Hopea ei ole häpeä.

Mutta nyt, eteenpäin, eteenpäin!! Maailma rullaa radallaan eikä pysähdy koskaan.

 

Lisätietoa:

HS.fi tulospalvelu
YLE.fi Vaalit 2012

 

Toimittajan Technorati merkinnät: Presidentinvaalit 2012,Sauli Niinistö,Pekka Haavisto

Helmikuussa talvi jo taittuu

Lyhyt esitys helmikuun nimestä

Helmikuu on keskitalven kuukausi, toinen sydänkuu eli pikku tammi. Helmikuu on yleensä vuoden kylmin kuukausi. Päivät pitenevät hiljalleen ja aurinko jo alkaa lämmittää.
Helmikuun nimi on peräisin sydäntalven luonnonilmiöstä, jossa suojasäätä usein seuraa nopea pakastuminen. Silloin suojan aikaansaamat vesipisarat napsahtavat äkkiä jäähän ja nämä vesipisarat killuvat kimaltavina helminä helmikuun auringossa puiden oksilla.

Helmikuun juhlia 2012

• Helmikuussa on nykyään ameriikasta tuotu juhlapäivä eli ystävänpäivä. Äkkiseltään tuntuu kuin juhla olisi postin keksintö, mutta näin ei ole, vaan juhlan Suomeen keksivät Tampereen sydänyhdistys ja Suomen punainen risti.
• Tänä vuonna laskiainen osuu myös helmikuuhun.
• Tänä vuonna myös karkauspäivä pidentää helmikuun mammuttimaiseen 29 päivän mittaan.

Lisätietoa: Helmikuu
Lähteet: Kustaa Vilkuna. 2010. Vuotuinen Ajantieto. 26. p.. Helsingissä: Otava

Toimittajan Technorati merkinnät: helmikuu

Perustelut Haavistoa vastaan jäävät suutareiksi

 

Presidentinvaalit 2012 huipentuu Pekka Haaviston ja Sauli Niinistön kaksinkamppailuksi. Pahalta näyttää. Iso paha susi eli Sauli on gallupjohdossa ja Pekka pitää perää. heh heh …
Vielä ei tietenkään mikään ole varmaa, sillä varsinainen äänestyspäivä on vasta edessäpäin.

Internetissä kirjoittajat epäilevät Pekka Haaviston kompetenssia kolmen argumentin nojalla.

1. Presidenttinä homo ei voisi mukamas mennä noin 70:een homovihamieliseen maahan. Hänet voitaisiin muka siellä pidättää.

1. Saksan ulkoministeri Guido Westerwelle toimii kaikkialla maailmassa ja hän on julkihomo. Esimerkiksi Saudi-Arabiassa saksalaiset tankit menivät kaupaksi ja Guido palasi ehjänä takaisin Saksaan.
2. Totta kai, diplomaattinen koskemattomuus suojaa niin homo- kuin heteropresidenttiä.

2. Sivari ei muka voisi toimia Suomen armeijan ylipäällikkönä.

1. Rauhan aikana armeijan ylipäällikkyys ei vaadi sotilaskoulutusta.
   Suomen 11 presidenttistä vain viidellä oli/on sotilaskoulutusta.
   
   1. Svinhufvud - suojeluskuntavääpeli
      Mannerheim - marsalkka
      Kekkonen - ylennettiin kersantiksi tultuaan valituksi presidentiksi
      Koivisto - ylennettiin alikersantiksi tultuaan valituksi presidentiksi
      Ahtisaari - kapteeni
   2. Ståhlbergillä, Relanderilla, Kalliolla, Rytillä, Paasikivellä ja Halosella ei sitä vastoin ole mitään sotilasarvoa.
      Huomatkaa kaksi näistä siviileistä oli sota-ajan presidenttejä.
   3. Vain hullu luulee, että sotilaallisena kriisiaikana, joku vain varusmieskoulutuksen saanut voisi toimia puolustusvoimien ylipäällikkönä.
      Sotaa johtavat ammattisotilaat, mutta ammattisotilaita johtavat siviilit kaikissa länsimaisissa demokratioissa. Näin myös Suomessa.
      

3.  Pekka Haavistolta puuttuu loppututkinto.

1. Mikään tutkinto ei takaa älykkyyttä, viisautta, sivistystä taikka edes oppineisuutta.
   
   1. Tohtorin tutkinnon suorittanut ihminen voidaan olettaa normaalia älykkäämmäksi, mutta ei aina tavanomaista viisaammaksi taikka sivistyneemmäksi.
      Omaa alaansa he, totta kai, tuntevat normitallustajaa huomattavasti paremmin.
   2. Mutta kaikkia maistereita ei voi edes kuvitella normaalia älykkäämmäksi. Suurin osa heistä on, totta kai, ihan normaali älykkäitä, osa jopa huippuälykkäitä, mutta osa on ihan pihalla kaikesta muusta paitsi omasta alastaan.
      
   3. Asiantuntijuuteen ei  aina vaadita muodollista koulutusta.
   4. Vain itseoppineet ovat oppineita - muut ovat opetettuja
      (Erno Paasilinna)
      
   5. Politiikan ainoa opinahjo on politiikka.

Kaiken kaikkiaan on arroganttia entisten presidenttien halveksimista asettaa sellaisia vaatimuksia,  joita entiset istuvat presidentit eivät usein ole täyttäneet.
Suomen tasavallan presidentin viran pääsyvaatimukset on kirjoitettu Suomen perustuslakiin. 
- Suomen tasavallan presidentin tulee olla syntyperäinen Suomen kansalainen. Siinä kaikki

Huomatkaa hyvät ihmiset‼

• Kyösti Kalliolla ei ollut akateemista tai vastaavaa oppiarvoa eikä hän ollut käynyt armeijaa. Käsittääkseni hän selviytyi presidentin hommistaan kunniakkaasti. Hänellä oli vielä kaikki samat presidentin valtaoikeudet kuin UKK:lla.
• Ennen kaikkea huomatkaa, että C.G.E. Mannerheim oli joidenkin lähteiden mukaan kaikkiruokainen mies. Tosin sanoen hän saattoi hyvinkin olla biseksuaali.
  

____________________________________________________

Sanastoa ja lisätietoa

kompetenssi = pätevyys
argumentti = perustelu
arrogantti = julkea

Perustuslaki 5 luku 54§

Tasavallan presidentin valinta

Tasavallan presidentti valitaan välittömällä vaalilla syntyperäisistä Suomen kansalaisista kuuden vuoden toimikaudeksi. Sama henkilö voidaan valita presidentiksi enintään kahdeksi peräkkäiseksi toimikaudeksi.

Presidentiksi valitaan ehdokas, joka saa vaalissa enemmän kuin puolet annetuista äänistä. Jos kukaan ehdokkaista ei ole saanut enemmistöä annetuista äänistä, toimitetaan uusi vaali kahden eniten ääniä saaneen ehdokkaan välillä. Presidentiksi valitaan tällöin uudessa vaalissa enemmän ääniä saanut ehdokas. Jos on asetettu vain yksi ehdokas, hän tulee valituksi presidentiksi ilman vaalia.

Oikeus asettaa ehdokas presidentin vaaliin on rekisteröidyllä puolueella, jonka ehdokaslistalta on viimeksi toimitetuissa eduskuntavaaleissa valittu vähintään yksi kansanedustaja, sekä kahdellakymmenellätuhannella äänioikeutetulla. Vaalin ajankohdasta ja presidentin valitsemisessa noudatettavasta menettelystä säädetään tarkemmin lailla.

 

Tämä blogikirjoitus on jatkojalostettu Uuden Suomen Puheenvuoroon kirjoitetusta Tatu Ahposen kirjoituksesta Kaksi tehotonta Haavisto-vastaista argumenttia
____________________________________________________

Toimittajan Technorati merkinnät: presidentinvaalit 2012,Pekka Haavisto,Suomen armeijan ylipäällikyys,homoseksuaalisuus,homous,tutkinnot

Presidentinvaalien toisen kierroksen valinta

 

Suomen kaksivaiheisessa presidentinvaaleissa on jo ensimmäinen eli pudotuskierros jo takanapäin. Tätä kirjoittaessa on toisenkin  kierroksen lämmittelykierros eli ennakkoäänestys  jo taaksejäänyttä historiaa.

Internetin keskustelupalstoilla tunteet saavat usein yliotteen ja debatti ei tahdo pysyä asiallisena. Usein päällimmäiseksi jää ihmetys, valitsemmeko presidenttiä vai presidentin puolisoa.

Olen Haaviston kannattaja hyvin monesta järkevästä ja järjettömästä syystä. En kannata häntä siksi, että hän olisi jotenkin ylen määrin ylitse muiden, vaan koska vastassa on ruttoa, kuppaa  ja koleraakin pahempi ehdokas.

Miksi siis Sauli Niinistöä vastaan?

1. En ikinä äänestä yhtäkään Kokomustan puolueen ehdokasta. Puolue edustaa yrityksiä ja yrittäjiä. Kokomustat toimivat myös yritysten avainhenkilöiden etujen puolesta.  Ja huomatkaa, kaikkia muita ihmisiä vastaan.

2. Sauli Niinistö kuuluu vielä kokomustan porukan pikimustimpaan joukkoon.

1. Hän valtionvarainministerinä kyykytti köyhiä, ehkä pahuuttaan, ehkä muuten vaan. En tiedä miksi? Köyhät ovat siltä jäljiltä vieläkin muusattu maan mutaan.
2. Ehkä kokomustaan ideologiaan kuuluu köyhien ihmisten nöyryyttäminen ja kiusaaminen.
3. Niinistö on hyvinvointivaltion tuhon arkkitehteja. Jäljelle jäi vain hyvinvointivaltion kaluttu luuranko. Hyvinvointiyhteiskunnan lihaisat osat jaettiin ja jaetaan vieläkin vain hyvin toimeentuleville. Ennen jonkinmoinen hyvinvointi oli mahdollista jokaiselle, nykyään ei. Kiitos Saulin leikkausten 1990-luvulla.
   Pahoinvointiyhteiskunnan syntysanat juonittiin kokomustan puolueen piirissä joskus vuonna nakki ja muusi, mutta se politiikka toteutettiin Lipposen ja Niinistön johdolla 1990-luvulla. Hyvinvointi siis lihoiksi ja rahat kapitalistin pohjattomaan säkkiin.

3. Niinistöstä tulee ennen kaikkea pääoman presidentti. Hän on laki- ja ennen kaikkea  talousmies. Presidentille talousasiat eivät kuulu. Ne kuuluvat Suomessa valtioneuvostolle eli hallitukselle.

Katso Sauli Niinistön presidentinvaalikampanjan mainoksista muunneltuja antimainoksia täältä.

Miksi siis Pekka Haavisto?

1. Hän vaikuttaa tasapainoiselta ja mukavalta mieheltä. Hän näyttää mieheltä, joka on sinut itsensä kanssa. Hänen mahdollisuutensa toimia Suomessa poliittisten erimielisyyksien sovittelijana ovat mitä parhaat.

2. Hän on ammattimainen diplomaatti. Presidentin työn kova ydin on pitää huolta Suomen suhteista EU:n ulkopuoliseen maailmaan. Me tarvitsemme presidentiksi diplomaatin emmekä mitään talousmiestä. Presidentin työ on pääosin diplomatiaa eikä sitten paljon mitään muuta.

3. Pekka Haaviston meriitteihin kuuluu myös, ettei hän ole kokomustan eikä perssuomalaisen puolueen ehdokas.

 

Joskus joutuu valitsemaan kahdesta huonosta. Nyt ei onneksi tarvinnut. Oli yksi kelvollinen ja yksi aivan paska ehdokas. Kelvollinen kelpaa tällä kertaa ihan hyvin.

Onneksi presidentillä ei oikeasti ole mitään käytännönmerkitystä tavalliselle kadun tallaajalle.

Jälkikirjoitus:
Olisihan se hauskaa,  jos Suomen eliittiä itsenäisyyspäivänä kättelisi kaksi pingviinipukuun sonnustautunutta  herraa.

 

 

Toimittajan Technorati merkinnät: presidentinvaalit 2012,Pekka Haavisto,Sauli Niinistö