Linkki edelliseen osaan → Osa I
Yhteiskuntapoliittinen kiistakirjoitus siis jatkuu
Pahoittelen tätä viivästymistä. Olen kiivaasti miettinyt, miten saisin tähän tekstiin hieman eloa. Vaikealta näyttää.
Tässä kirjoituksessa keskityn siihen, miten halvalla äänestäjä ostetaan, ja ennen kaikkea, kuinka helposti äänestäjää eli vaalikarjaa vedetään nenästä. Havahtumien tapahtuu aina liian myöhään, jos on tapahtuakseen koskaan. Ehkä vasta lahtipenkissä vaalivasikka mölisee vaimeasti. Siispä suinpäin ihmettelemään temppuja ja kuinka niitä tehdään.
Äänestäjien ostaminen
Moderneissa länsimaisissa demokratioissa ei setelirahalla suoraan osteta äänestäjien ääniä. Tapana on ollut ostaa kannatusta huutokauppaamalla erilaisia etuja. Verohelpotukset on kaikkein ilmiselvin tapa ostaa ääniä. Yleensä tämä hyödyttää vain hyvin toimeentulevia.
Toinen tapa äänten ostoon on jakaa yhteiskunnan maksamia palveluita, mutta se on hidas ja kivinen tie. Kun palvelut muuttuvat saavutetuiksi eduiksi, niin kukaan, ei siis kukaan muista, kuka tai ketkä taistelivat näiden saavutettujen etujen puolesta. Parasta tässä on se, että etuisuuksien vastustajat voivat sujuvasti omia nämä saavutukset itselleen ja ryhtyä hienosäätöön. Suomessa Kokoomus on tästä mitä mainioin esimerkki.
Esimerkiksi Demarit ja Kepu ajoivat tiukasti peruskoulun läpi ja Kokoomus vastusti. Nyt sitä ei muista kukaan.
Kokoomus ratsastaa siis nykyään eduilla, joita pääosin ennen vastusti ja kerää lisäksi ääniä myös verohelpotuksista puhumalla. Äänestäjän ostosta on näin tullut helppoa ja halpaa.
Kansankiihottaminen
Ääntenoston lisäksi on toinenkin hauska tapa demokratian mädättämiseksi. Se on demagogian eli kansankiihotuksen liukas, lavea tie. Äänestäjien kyvyttömyys nähdä sumutuksen taakse on kaikkien poliittisten puolueiden tiedossa. Sillä hyvä retoorikko ja agitaattori kykenee melko vaivattomasti vakuuttamaan suuren joukon äänestäjiä puolelleen. Hyviä keinoja suoran valehtelun lisäksi on puolitotuudet, vääristellyt tilastot ja valikoidut sitaatit asiantuntijoilta. Aina on hyvä rutistaa vaikeat monimutkaiset asiat iskulauseiksi. Suomessa Kokoomuspuolue ja Perussuomalaiset ovat onnistuneet tässä politiikan luikuripuolessa parhaiten.
Populismia ja luikuripuhetta
Perussuomalaiset on mitä mainioin luikuriporukka. He naureskellen nälvivät ja vähättelevät vanhoja puolueita. He antavat ihmisille epämääräisen kuvan vaihtoehdosta ja muutoksesta, mitä sitten heillä ei ole eikä sitä heiltä tule. Ei siis vahingossakaan ehdoteta mitään omaa persoonallista ratkaisua vanhan meiningin tilalle. Iskulauseenomaiset heitot jäävät ikään kuin ilmaan leijumaan ilman mitään konkreettista sisältöä.
Populisteina PERSUt on varmasti hyvä kanava protestille. Mutta luulen että, PERSUjen tie on aivan sama kuin SMP:n tie. Huima kannatuksen nousu ja yhtä raju alamäki ihmisten petyttyä tyhjään sanomaan ja onnettomaan toimintaan.
Totta kai populistit pyrkivät löytämään kaikkiin ongelmiin jotain helppoa ja yksinkertaista ratkaisua. Maahanmuuttajista esimerkiksi on niin helppo tehdä kaiken pahan alku ja juuri. On niin helpottavaa nähdä vika toisaalla eikä koskaan itsessä. Vierastaminen on ihmisluonnon ominaisuus. Siksipä eksofobian lietsominen on kuin bensaa heittäisi kytevään hiillokseen. Roihahtaminen on varmaa.
Toinen lähes yhtä helppo syntipukki kaikelle pahalle on herrat ja heidän ketkuilunsa. Euroopan Unioni on kuin tehty kaiken pahan lähteeksi. EU näyttäytyy valtavana koneistona, byrokraattisena Molokin kitana, minne näyttää kaikki hyvä jauhautuvan eliitin nautintoaineiksi.
Totuus kuolee aina populistin käsissä ensin.
Mutta toisten syytäminen kaikesta, mutta omaperäisen ratkaisuehdotuksen puute tekee populistisesta toimintamallista hyvin haavoittuvan. Mutta eihän populisteilta mielikuvitus lopu kesken. Syntipukki ongelmaan kuin ongelmaan löytyy populistille aina. Siksi populisteja ja kansankiihottajia pitää aina vastustaa. Ikinä ei tiedä, joutuuko itse heidän maalitaulukseen.
Lipevä omanedun naamiointi kannattaa
Kokoomus taas tekeytyy työväenpuolueeksi, muttei aja työväestön enemmistön asiaa. Retoriikka on kunnossa, mutta teot puhuvat omaa karua toista kieltä. Kohta kun etuisuuksien alasajo taas alkaa, niin moni äänestäjä huomaa tulleensa nenästä vedetyksi. Mutta Kokoomuksen kellokkaita moinen vaan naurattaa, sillä toiset pojat saa ja toiset sitten ei.
Niinpä niin!!
Politiikassa puolitotuus vie usein todella pitkälle. Karismaattiset hullut ovat erityisen vaarallisia demokratian kannalta. Äänestävä vaalikarja haluaa seurata laumanjohtajaa, koska se tuntuu turvalliselta. Ei tarvitse ajatella mitään.
Se tuntuu onnelta. Se näyttää onnelta. Mitä se on?
Vielä lopuksi
Demokratian on hyvä systeemi, jos äänestäjille annetaan tietoa ehdokkaiden sitoumuksista ja jos äänestäjät vaivautuisivat ottamaan asioista selvää. Muuten se on vain huonoista paras systeemi. Eliitti sikailee niin kuin aina ja kansa kauhistelee voimattomana vieressä. Äänestäminen kannattaa aina. Niin sanotaan.
Demokratia on tie, joka on kivetty hyvin aikomuksin.
Heh heh hee
********************************************
Vähän selventävää sanastoa
Agitaattori = kansankiihottaja, poliittinen kiihottaja
Demagogia = kansankiihotus, kansanvillitseminen
Eksofobia = ulkopuolisen pelko, vieraan pelko
Retoorikko = tyhjän puhuja, johdatteleva kaunopuhuja
Linkki juttusarjan edelliseen osaan. → Keinoja kansanvallan tuhoamiseksi Osa I
