Pankit pelastetaan miltei aina

Kansallistaminen

Nykyisessä kapitalistisessa järjestelmässä pankit pelastetaan miltei aina. Tällainen politiikka johtaa vääjäämättä moraalikatoon, koska markkinamekanismien ei anneta toimia kunnolla. Voittojen yksityistäminen ja todellisten tappioiden sosialisointi on hyvin toispuoleista tynkämarkkinataloutta.

Toisin sanoen, kun huonosti hoidettua pankkia ei päästetä  konkurssiin, niin markkinat eivät ikinä tervehdy kannattamattomasta ja huonosti hoidetusta liiketoiminnasta. Markkinoiden näkymätön käsi kutistuu silloin miltei olemattomiin. Tämä toispuoleisuus johtaa aina voittojen suruttomaan maksimointiin riskeistä välittämättä, koska todellista eli täydellisen tappion vaaraa ei ole. Kaiken menettämisen pelko ohjaa yleensä vastuullisuuteen. Nyt tämä vastuun ja moraalin takalukko pankkitoiminnasta puuttuu.

Tästä johtopäätöksenä minun mielestäni pankit, vakuutusyhtiöt ja koko rahoitussektori tulisi sosialisoida valtion omistukseen mitä pikemmin ja ilman mitään kompensaatiota yhtään kenellekään.

Pankkien asiakkaiden omaisuus tietenkin säilyisi entisillä omistajilla, mutta pankkien omistus siirtyisi sinne minne tappiotkin pahimmassa tapauksessa kaatuisi eli valtiolle. Kyllä voittojen täytyy kasautua samalle tilille mistä tappiotkin kuitataan.

Rikoslaki moraalikadon jarruksi

Moraalikatoon voisi tietenkin soveltaa myös rikoslakia. Silloin pankin selvitystilaan päästämisestä pitäisi tehdä rikos. Tämänmoisen pankkirikoksen rangaistusasteikko voisi seurata maanpetostuomioiden rangaistusasteikkoa. Yhteiskunnalliset vaikutukset pankkien huonosta hoidosta ovat sen verran järisyttäviä. Pankkiryöstö on huomattavasti vähäpätöisempi rikos kuin pankin päästäminen selvitystilaan.

Ikävä kyllä, yksityisten pankkien neropatit keksivät aina keinot välistävetoon. Tuskin ankarat rangaistukset taikka tiukka pankkivalvontakaan hillitsisi psykopaattipankkiirien hulvatonta menoa. He yhdessä pankkien omistajien kanssa keksisivät kyllä keinot systeemillä rahastukseen.

Ja yksityissektorin pankkien pankkivalvontakin on kuin urheilun dopingvalvontaa eli se on aina myöhässä ja hyvin usein tutkii väärää, jo vanhentunutta asiaa. Siksi kansallistaminen on tehokkain tapa saada pankkien hullut päivät kuriin.

Päivän iskulause:
Pankkien kansallistaminen sopii hyvin rahoitussektorin tervehdyttämiskeinoksi.

 

Kuvalähde: http://articlebiz.org/Review/Gadgets/Piggy-Bomb-Bank.html

Toimittajan Technorati merkinnät: pankit,pankkisektori,rahoitussektori,kansallistaminen,sosialisointi

Vuosi on vaihtunut

 

Taas on jäänyt monta juttua hampaankoloon, mutta en ole niitä vain saanut puretuksi tänne enkä yhtään minnekään muuallekaan.

Tämä on vissiin tätä iänikuista tyhjän kirjoitusalustan kammoa. Tyhjyyteen tuijottaminen tyhjentää aina myös pään. Sinne ei jää mitään, niin siis sinne pään sisään. Tyhjä tyhjentää tyhjänkin tyhjäksi.

 

Kerronpa tähän tositarina vuosikymmenen alkupäiviltä.

Käynti MOLokin luolassa

Oli maanantai vuoden ja vuosikymmenen toinen viikko. Kalenterini hälytti:

“PERJANTAINA MOLojen SYYNIIN.”

“No, perkele!”, tuumin minä. Ja aloin ankarasti miettiä, koskakohan tuonnekin kopeutuisi. Aivoni alkoivat raksuttaa ja synapsini puuskuttaa. Pian pienisuuripyörä löi kipinää.

- Keskiviikkona meen, helevetti soikoon, silloin meen.

Keskiviikko saapui ajallaan ja minä lähdin pitkälle marssille MOLokin palvojien luolaan.

Olin vähän aikataulustani jäljessä. Alunperin olin suunnitellut lähteväni jo paljon ennen yhdeksää, mutta myöhästymiseni oli ilmeisesti lyöty jo luomisen kirjaan. Niinpä saavuin MOLokin luolaan vasta kymmeneltä.

Siellä oli muitakin syynättäviä paikalla. Edelläni oli jonottamassa peräti 17 onnetonta elämänsä tilittäjää.

Istuin yhdelle harvoista vapaista paikoista. Vieressäni lehteä rapisteli vanha herrasmies, oikea harmaa risuparta, tosi tervasukko.

Mies luki siis siinä lehteä. Hypisteli hetken silmälasejaan, mutta yhtäkkiä hän vaipui kuin koomaan. Alkoi siis vedellä hirsiä ja simahti surutta penkkiin. Lehti putosi samalla sekunnilla käsistä syliin. Osan lehden sivuista lähtiessä seikkailemaan pitkin lattiaa.

Hetken päästä, aivan yhtäkkiä mies kuin vieteriukko sitten taas virkosi. Siinä hän keräili lehteään kasaan, murahteli ja kohenteli silmälasejaan, tuo tosiäijä, ikivanhus. Todella tovin hän hypisteli lasejaan ennen kuin alkoi sormellaan rivejä seuraamalla lukea lehteään.

Kunnes taas tuo ikiukko, oikea äijien äijä nuukahti uudestaan. Silmälasit ja lehti putosivat. Mies itsekin putosi uneensa kuin kivi veteen. Kuului taas korinaa, tuhinaa, puhinaa ja säpsähtelyä. Pienen osan lehdestä rapistessa äijän sylissä pääosa lehdestä seikkaili taas pitkin lattiaa. Kunnes äijä jälleen yhtäkkiä heräsi, ryhdistäytyi ja alkoi uudelleen lukea sormella seuraten ainoaa syliinsä jäänyttä lehden sivua.

Tuo metsien mies, puistonpenkkien kruunaamaton kuningas heräili ja keräili lehteänsä, kohenteli silmälasejaan ja nukahteli useita kertoja odottaessani MOLokin palvojien syyniin pääsyä.

Vihdoin tunnin odottelun jälkeen MOLokin luolan vartiomies kutsui minut kuulusteluun.

Kuulusteluissa käytettiin karmeaa ihmisluontoa herjaavaa kidutusta ja kiusaa. Onneksi kuulustelu oli suht lyhyt ja pääsin lähtemään sieltä hengissä pois.

Uuden kuulustelun ajankohta taskussa pakenin Anttilaan ostamaan musiikkia hermojeni lepyttämiseksi.

---

Tällainen oli tämän vuoden ensimmäinen kirjoitus.

---

Linkkejä

MOLokin luola

 

Toimittajan Technorati merkinnät: aktiivinen työvoimapolitiikka,työ- ja elinkeinotoimistot,työvoimatoimistot,työkkäri