Politiikan ja muun hömpän valtatieltä on välillä mukava siirtyä runouden ja taiteen kärrypolulle. Kirjoittelen (luultavasti) tulevaisuudessa kirjoitelmieni piristykseksi taikka täytteeksi ytimekkään haiku- taikka tanka-runon.
Älkää peljästykö. En kirjoita niitä joka jutun jatkeeksi. Sinne tänne vaan, jos hotsittaa. Toivon vain hartaasti, etten niillä yritelmilläni raiskaa tätä hienoa runomuotoa liiaksi.
Olen tanka-runouden suuri ystävä. Se on ainakin varmaa tässä maailmassa.
Erityisesti Tuomas Anhava on suomentanut japanilaisia tankoja hyvin ansiokkaasti. Hän ei suinkaan kääntänyt suoraan japaninkielestä vaan lähinnä englannista ja ranskasta. Hänen tapansa käyttää useita käännöksiä avaa runoihin monia näkökulmia ja lähestymistapoja. Luultavasti näin päästään niin lähelle runojen alkuperäistä henkeä kuin se vain on mahdollista käännettäessä muualta kuin alkukielestä.
Minä en tuosta käännöstekniikasta niinkään välitä vaan T. Anhavan ilmiömäisestä suomenkielestä. Suomenkieli taipuu hänellä tankaan mielestäni melko luontevasti.
Pieni esittely runomuodosta
Tanka on yksinkertaisen näköistä, mutta hyvin hienovaraista ja vaativaa runoutta. Muoto on ankaraa, muttei aivan kiveen hakattua lakitekstiä.
Tanka on syllabiseen mittasysteemiin perustuva runotyyppi, eli runomitta perustuu tavujen lukumäärään. Tankaruno on viisirivinen 31-tavua sisältävä runo, jossa tavut jakautuvat säkeisiin seuraavasti: 5-7-5-7-7.
Runo koostuu yleensä kahdesta lauseesta. Normaalisti kolme ensimmäistä säettä (5-7-5) muodostaa lauseen, jota kaksi viimeistä säettä (7-7) täydentää. Välissä kevyt tauko.
Tankan normaalirakenteen 5-7-5 / 7-7 lisäksi varsin yleinen muoto on 5-7 / 5-7-7, missä tauko on vähän aikaisemmin. Kolmas hyvin yleinen tapa on kirjoittaa tanka yhteen, jolloin yleensä henkäyksen kaltainen käännekohta on kolmannella rivillä.
Tankan melko itsenäinen alkusäekolmikko Hokku muodostui 1600-luvun mittaan omaksi runotyypiksi eli haikuksi. Tavut jakautuvat haikussa siis säkeisiin: 5-7-5.
Koska tanka ja haiku on japaninkielen erityispiirteisiin sitoutuneita runotyyppejä, niin mielestäni muilla kielillä tankaa tai haikua kirjoittaessa ei pidä hirttäytyä kovin “kirjanoppineeseen” muoto-oppiin. Joskus runo laulaa kauniimmin, jos tavumääristä ei kivenkovaa pidä kiinni. Vetää vaan runoa kirkkain mielin rennolla otteella. Niin se käy.
Alla Kaneko Moto-Omin tanka Tuomas Anhavan kolmannesta japanilaisia tankoja sisältävästä kokoelmasta Täällä kaukana (ISBN 951-1-02178-8) .
Olkihuilua
Puhallan. Ei säveltä.
Entisen mielen
lapsena elämäni
olen jo unohtanut.
Lisää tankatietoa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tanka
Lisäksi haikueditori
http://teppo.tv/haikueditori/index.html
Haikueditori on hauska apuväline, jos on halua kokeilla, miten tanka taikka haiku lähtee lapasesta.
Internetin aarreaitan lisäksi olen käyttänyt lähteenä myös Tuomas Anhavan ensimmäistä valikoimaa klassillisista japanilaisista tanka-runoista Kuuntelen, vieras (ISBN 951-1-02431-0).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti