Kansanvaltaa arpomalla

Vedän tähän yhteiskunnallis-poliittiselta kiihdytyskaistalta parannusehdotuksen yleiseen demokratiavajeeseen. Tässä en nyt tarkoita Euroopan unioniin rakennettua demokratiavajetta, vaan itse demokraattisen järjestelmän ytimeen jäänyttä demokratian mustaa aukkoa, oligarkian äitiä.

Tästä blogista tulkoot tämän kirjoituksen myötä kaiken höttöbloggailun lisäksi yhteiskunnalis-poliittinen ohituskaista. Toivon vauhdin riittävän, sillä nopeusrajoituksia ei täällä ole.

Kuuluuko kansan ääni korvesta?

Kansanvaltaisessa järjestelmässä kansan enemmistön kannan pitäisi voittaa. Mielestäni äänestäneiden enemmistö ei ole sama asia kuin kansalaisten enemmistö. Minusta lähtökohdaksi täytyy ottaa, että vain yli 50 prosentin äänestysvilkkaus tuottaa pätevän vaalituloksen. Tarkkaan ottaen silloinkaan ei ole vielä tiedossa kansan enemmistön kanta. Mutta se on jo saivartelua. Siis - jos alle puolet käy äänestämässä, niin minusta kansan enemmistön tahtoa ei saada selville. Se on kansanvallan ja siten demokratian hengen vastaista ja äänestystuloksen suora tulkinta pitää hylätä.

Kansanvaltaan pyrkivässä järjestelmässä kansan enemmistön mielipide pitää kuitenkin saada selville. Äänestyspakko Belgian malliin nostaa äänestysaktiivisuutta varmasti tarpeeksi. En kannata tämän kaltaista pakko-valtaa, vaikka äänestysprosentit nousisivatkin yli 90 %:n.

Jos enemmistö ei käytä äänioikeuttaan, niin mielestäni paras tapa saada enemmistön kanta esille ja sille kuuluvaan arvoon, on käyttää painotettua arvontaa. Eli jos enemmistö ei tahdo vaikuttaa äänestämällä, niin silloin vaikuttakoot Onnetar, tuo iloinen Fortuna.

Arvonta, toisin kuin moni siellä luulee, on kuulunut ja kuuluu demokraattiseen perinteeseen.

Demokratian kehto

Antiikin Ateenassa Kansankokous oli kaiken vallan lähde. Siellä vapaat miehet äänestivät tärkeistä asioista. Osa vallasta oli kuitenkin jaettu virkamiehille. Ne yleensä valittiin arvalla ehdokkaiden joukosta. Esimerkiksi Viidensadan neuvosto valittiin papuarvonnalla ehdokkaiden joukosta (Kaksi uurnaa; toisesta nostetaan nimi ja toisesta papu: Valkoinen -> Valittu tai Musta -> ei valittu). Yksi merkittävä poikkeus oli Strategosten valinta. Heidät valittiin Kansankokouksessa vaalilla.

Niin kuin huomasimme antiikin Kreikassa sovellettiin suoran demokratian lisäksi edustuksellista demokratiaa arpomalla. Nykyäänkin monissa maissa oikeuden valamiehistöjä valitaan arvalla. Tasatuloksissa myös arpa saa nykyisin useimmiten ratkaista.

Näin suora arvontamalli ei sovi nykyaikaiseen käsitykseen demokratiasta. Mutta minusta kansanvaltaa halveksitaan hyväksymällä vaalien tulokset alle 50 %:n äänestysprosentilla. Kansan enemmistön tahto ei todellakaan tule ilmi silloin. Kansanvalta on muuttunut harvainvallaksi. Siksi minusta näissä tapauksissa pitäisi käyttää painotettua arvontaa. (Nyt varmasti mielipiteeni tuli selväksi!)

Painotettu arvonta

Periaate on hyvin yksinkertainen. Tässä vähän lainataan antiikin papuarvonnan ideaa. Yksinkertaistettuna systeemi toimii vaikka seuraavasti.

Vaalien jälkeisessä arvonnassa puolueitten ehdokkaat laitetaan äänimäärien mukaiseen järjestykseen listalle, missä eniten ääniä saanut puolueen ehdokas on ensimmäinen ja vähiten ääniä saanut viimeinen. Nämä listat sitten numeroidaan. Myös arvontakoneen sata palloa numeroidaan listojen numeroilla. Yksi pallo jokaista vaaleissa saatua prosenttiyksikköä kohden, pyöristys alaspäin. Esim. puolue, joka sai 10.6 % äänistä, saa 10 palloa arvontakoneeseen. (Palloja voi tietenkin olla vaikka tuhat, jolloin edellä mainitussa tilanteessa puolue saa 106 palloa koneeseen.)

Itse arvontatapahtuma taas toimii niin, että esimerkiksi vaikka EU-vaaleissa arvotaan 13 palloa. Arvonnan jälkeen tarkistetaan, kuinka monta palloa kukin puolue eli lista saa. Jos puolue saa esim. 5 palloa, niin viisi eniten varsinaisessa vaalissa ääniä saanutta valitaan puolueen listalta parlamenttiin. Tässä mallissa tulisi myös pyöristyksen takia tyhjiä palloja ulos arvotakoneesta. Arvontaa tietenkin jatkettaisiin niin, että kaikki 13 parlamenttipaikkaa saadaan täytettyä. Periaate tuli tässä varmasti selväksi. Arpomismenetelmiä maailmassa kyllä riittää.

Painotetulla arpomisella kunnioitetaan sekä äänestäneitä että äänestämättä jättänyttä kansan enemmistöä. Äänestämättä jättäneen suuren enemmistön mielipide olisi saattanut muuttaa radikaalimmin tulosta kuin tämänkaltainen painotettu arvonta. Öö – Mistäkö niin päättelen? Politiikasta kiinnostumattomilla luultavasti kaikki epäolennainen vaikuttaa äänestyspäätökseen politiikasta jonkin verran kiinnostunutta äänestäjää enemmän. Näin luulen.

Hauskaa oli muuten huomata, että antiikin Ateenassa idiootti oli henkilö, joka jätti yhteisten asioiden hoidon muille. Ehkä ateenalaiset olivat oikeassa tai ehkä eivät sittenkään.

Lopuksi tähän linkki, jos antiikin systeemit kiinnostaa:

Antiikin Kreikka: Ateenalaisten kaupunkivaltio ja demokratia