keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Kuolema - viimeinen vieras


Kevyt hautuumaahiekka on kahden metrin kuopan reunalla. Hiekka odottaa siinä vainajaa. Aivan kuin ajanhiekka, se heitetään lopulta eletyn elämän päälle. Kuolleesta jää vain muistot elävien mietteisiin.

Tämä mielikuva on kohdaltamme vielä tulevaisuuden aika-avaruudessa. Mutta nyt, vielä nyt me elämme ja olemme vasta kuoleman odotushuoneessa.
Kuitenkin joka ikinen hetki kuolema lähestyy meitä 24 tunnin päivävauhdilla. Jonain päivänä tai jonain yönä me kohtaamme viimeisen vieraan, kuoleman.

Kuolema

Kuolema tarkoittaa elintoimintojen pysyvää ja lopullista  lakkaamista. Henki siinä lähtee. Ruumiiseen ei jää hengen pihaustakaan. Ja siitä hetkestä ruumis alkaa lahota. Se maatuu ja mätänee. Ruumis joutuu, jos hyvin käy, luonnon loputtomaan kiertokulkuun. Maatuessaan ruumis hajoaa ravinteiksi. Matojen, toukkien, bakteerien, sienien ja erilaisten alkueläinten ravintona ruumis aloittaa “uuden elämän” ja jatkaa “elämäänsä” ehkä ikuisesti.

Sielu

Sielun tai hengen tie kuoleman jälkeen on mysteeri. Kaikki uskonnot ovat yrittäneet saada selvyyttä “kuolemanjälkeisestä elämästä”. Onko sitä vai ei?

Minä en usko sieluun saati “kuolemanjälkeiseen elämään”. Ihmisen henki, humani spiritus, on aivojen sähkökemiallista toimintaa. Aivot ovat yhtä kuin me. Aivojen kuollessa kuolemme mekin, lopullisesti. Kuolema jälkeen avautuu ikuinen tyhjyys, kuoleman musta aukko, jonne elämä pakenee koskaan palaamatta. Kuollut on ikuisesti kuollut. Sielu, ihmisen henki, hajoaa maailmankaikkeuteen. Mitään ei jää jäljelle.

Kuolleet elävät kuitenkin aina keskuudessamme, muistoissamme. Muuten kuolleet pysyvät kuolleina. 

Elämä on elämää varten, eläville tarkoitettu

Elämää on elettävä, aivan kuin se olisi ainutkertainen kokemus, ja sitähän elämä onkin, ikuisesti itsessään arvokas. Nauttikaamme elämästämme, aivan kuin eläisimme viimeistä päivää, sillä elämämme päivämme ovat jo luetut. Se viimeinen hetki tulee usein yllättäen ja pyytämättä. Emme välttämättä kuule, kun viimeinen hetki lyö, mutta kuolema, viimeinen vieras, kuulee ja noutaa mukaansa ajatuksen kuolemattomasta sielusta jättäen muiston aaveen jälkeensä leijumaan.

Rauha teille.




Toimittajan Technorati merkinnät: ,,,,

Ei kommentteja: