Karkauspäivä on tänä vuonna neljännen kerran helmikuun viimeisenä päivänä 29.02.. Entiseen, hyvään aikaan, karkauspäivä oli aina 24.02.. Karkauspäivä ei suinkaan ollut Matin päivänä vaan Matin päivä ja kaikki loput helmikuun nimipäivät siirtyivät yhden päivän eteenpäin. Karkauspäivä ei ole kenenkään nimipäivä.
Karkauspäivän paikan määräytyminen muutettiin yksikertaisemmaksi, koska ihmisten yleissivistys on/oli niin heikkoa. He eivät ymmärtäneet, miksi karkauspäivä oli 24.02. eikä 29.02.. Kaikkein yksinkertaisempien kansalaisten suussa karkauspäiväksi muotoutui karkausvuoden helmikuun viimeinen päivä jo kauan ennen kuin viranomaiset antoivat periksi, ja karkauspäivä (24.02.) siirtyi virallisessa kalenterissa nykyiselle paikalleen (29.02.). Typeryydelle, tyhmyydelle ja yksinkertaiselle ajattelulle annettiin periksi. Typeryksiä on aina demokratiassa enemmistö.
Mutta perinteisellä paikallaan 24.02. karkauspäivällä on tarina, joka pohjautuu historiallisiin tosiasioihin.
Karkauspäivän synty
Nykyinen kalenterimme pohjautuu juliaaninen kalenteriin, joka on taas vanhan roomalaisen kalenterin perillinen.
Varhaisin roomalainen kalenteri
Varhaisen roomalaisen kalenterin vuosi alkoi maaliskuussa ja oli 10 kuukautta eli 304 päivää pitkä. Kuukausien pituudet olivat 20 päivästä 35 päivään joskus jopa pitempiä. Kalenterin viimeisen kuukauden eli kymmenennen jälkeen (december) alkoi nimeämätön talviaika, joka kesti kevätpäiväntasaukseen asti. Talviaikaa ei laskettu mukaan vuoden pituuteen. Karkauspäivää ei tarvittu, koska se hukkui talviajan nimettömyyteen.
Uusi vuosi alkoi kevätpäiväntasauksesta. Samalla alkoi sotilaiden vuosi, sillä talvella ei taisteltu. Vuosi siis alkoi, kun sotiminen oli taas mahdollista, siksi vuoden ensimmäinen kuukausi Martius oli pyhitetty sodalle ja sodanjumalalle Marsille.
Romuluksen kalenteri
Romulus, Rooman ensimmäinen kuningas, uudisti kalenteria vakiinnuttamalla kuukausien pituudet 29 ja 31 päivään. Romuluksen kalenteri jäi lyhytikäiseksi, koska se oli kaikin puolin kelvoton tavallisen maata viljelevän kansan käyttöön.
Numan kalenteri
Romuluksen seuraaja Numa Pompilius korjasi kalenteria monin tavoin. Ensiksikin hän lisäsi 2 kuukautta vuoteen. Vuoden loppuun talviaikaan ilmestyivät Februarius ja Ianuarius. Samalla Romuluksen 304-päiväisestä kalenterivuodesta siirryttiin 355 päiväiseen kalenterivuoteen.
Tämä 12 kuukautinen kuukalenteri pysyi vuodenaikojen tahdissa erityisellä karkauskuukaudella Mercedoniuksella (Intercalaris). Karkauskuukausi Mercedonius oli tarkoitus lisätä joka toinen vuosi Februarius -kuukauden 23. päivän jälkeen. Ja siihen tätä karkauskuukautta lisättiinkin useita vuosisatoja vaihtelevalla menestyksellä. Tässä on perinteisen karkauspäivän paikan alkujuuri.
Vuonna 450 eKr. Numan kalenteria parannettiin siirtämällä Februarius nykyiselle paikalleen heti Ianuariuksen jälkeen eli ne vaihtoivat paikkaa. Samalla karkauskuukausi siirtyi vuoden loppuun.
Mercedonius
Erityinen huolenaihe oli karkauskuukausi Mercedonius. Alussa sitä lisättiin joka toinen vuosi paikalleen. Myöhemmin karkauskuukausi lisättiin joka kahdeksas vuosi. Systeemi oli hyvin sekava, ja kalenteri heilui pitkin aurinkovuotta edestakaisin.
Karkauskuukauden sijoittaminen oli annettu Roomassa pontifex-papiston eli pontifex-kollegion tehtäväksi. Erityisessä vastuussa karkauskuukauden sijoittamisesta oli heidän esimiehensä, pontifex maximus. Hyvin usein papit unohtivat lisätä karkauskuukaudet määrävälein tai sitten he muuten sotkivat asiansa, joten vuodet eivät niihin aikoihin olleet veljet keskenään. Eikä ollut harvinaista, että pontifex maximus pidensi vuotta, jotta mieleisen konsulin tai jonkin muun virkamiehen virkakausi sai jatkua hieman pitempää. Vastaavasti epämieluisan virkamiehen virkakautta lyhennettiin jättämällä karkauskuukausi väliin.
Juliaaninen kalenteri
Gaius Iulius Caesar eli Julius Caesar siirsi roomalaiset kuukalentereiden ajasta aurinkovuoteen vuoden 46 eKr. aikana. Vuosi 46 eKr. oli poikkeuksellisen pitkä, peräti 445 päivää. Caesar kutsui sitä kuvaavalla nimellä “ultimus annus confusionis” eli “viimeinen sekaannuksen vuosi”. Idean aurinkoon perustuvasta kalenterista Julius Caesar oli saanut egyptiläisiltä, noilta ikuisilta auringonpalvojilta.
Hänen aikanaan roomalainen Numan kalenteri oli jo melko lailla sekaisin, eikä J. Caesar ollut siihen itse vähiten syypää, sillä toimiessaan pontifex maximuksena vuodesta 52 eKr. hän oli lisännyt vain yhden karkauskuukauden. Kalenteri oli ainakin kaksi kuukautta väärässä.
Julius Caesar uudisti kalenteria perusteellisemmin Roomassa kuin kukaan ennen häntä. Hän poisti poliittisten kiistojen ikuisuusaiheen, karkauskuukauden Mercedoniuksen. Sen tilalle aivan samaan paikkaan hän määräsi määrävälein lisättäväksi karkauspäivän. Alussa oli kiistaa, olisiko karkauspäivä kolmen vai neljän vuoden välein. Joka neljännen vuoden välein lisättävä karkauspäivä voitti, koska vuosi pysyi näin tarkemmin vuodenaikojen tahdissa. Julius Caesar lisäsi siis karkauspäivän helmikuuhun 23. päivän jälkeiseksi päiväksi. Karkauspäivän paikka oli tarkkaan ottanen “bis sextus ante calendas martias” eli 24.02.. Karkauspäivän perinteinen paikka on siis juliaanisen kalenterin asettajan pontifex maximus Julius Caesarin määräys.
Toinen melkein yhtä suuri muutos kuin karkauskuukauden muuttuminen karkauspäiväksi on se, että Julius Caesar siirsi lopullisesti vuoden alkamaan nykyisestä paikastaan eli tammikuun (Ianuarius) ensimmäisestä päivästä.
Muita tärkeitä muutoksia, mitä juliaaninen kalenteri toi mukanaan oli, että vuodessa oli 12 vuorotellen 30- tai 31-päiväistä kuukautta. Helmikuu (Februarius) oli poikkeus. Helmikuussa oli normaalivuonna 29 ja karkausvuonna 30 päivää. Nykyinen 28 -päiväinen helmikuu johtuu taas siitä, kun Sextilis (elokuu) nimettiin myöhemmin keisari Augustuksen mukaan. Eikä Augustuksen kuukaudessa saanut olla vähemmän päiviä kuin jo aikaisemmin Julius Caesarin mukaan nimetyssä Iulius –kuukaudessa (heinäkuu). Yksi päivä napattiin Helmikuusta tasapainottamaan tilannetta.
Kannattaa huomioida, että karkauskuukauden korvautuminen karkauspäivällä ja kuukausien piteneminen pidensi myös kalenterivuoden nykyiseen mittaansa 365 /366 päivään.
Tässä on lyhyesti karkauspäivän tarina. Näppärää tämä kalenteritouhu.
Huom!
Gregoriaanisessa kalenterissa karkauspäivien määräytymistä vielä tarkennettiin.
“Gregoriaanisessa kalenterissa vuoteen lisätään karkauspäivä neljällä jaollisina vuosina lukuun ottamatta sadalla jaollisia vuosia, jotka eivät ole jaollisia 400:lla.”
Lähteitä:
Kustaa Vilkuna: Vuotuinen Ajantieto, Helsinki: Otava, 2010. ISBN-10: 951-1-12544-3
David Ewing Duncan: Kalenteri, Porvoo: WSOY, 1999. ISBN: 951-0-23645-4
Karkauspäivä 24. vai 29. helmikuuta?
Roomalainen kalenteri
Karkausvuosi länsimaisessa ajanlaskussa
Juliaaninen kalenteri
Gregoriaaninen kalenteri
Lisätietoa:
Roomalaisen päiväyskäytännön “bis sextus ante calendas martias” tarkoittaa tarkkaan ottaen suomeksi "uudestaan kuudes päivä ennen maaliskuun calendae-päivää (maaliskuun 1. päivää)".
Romulus ja Numa Pompilius ovat muinaisia Rooman kuninkaita. Heidän historiallisuutensa on mytologiaa ja myyttiä. Jotain siellä on takana, mutta mikä on totta ja mikä on legendaa. Se jää jokaisen pääteltäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti